7.5 Lääkehoidot joilla pyritään lievittämään oireita


Tämä kappale on suomennettu brittiläisen ME Associationin kliinikon oppaasta. Alkuperäinen englanninkielinen opas kokonaisuudessaan on tilattavissa linkistä:

ME Association: ME/CFS/PVFS – An Exploration of the Key Clinical Issues (Purple Book), päivitetään vuosittain, hinta 15,5 £)


7.5.1 Yleiset näkökohdat

Vaikka ei ole todistetusti tehokkaita lääkehoitoja joihinkin oireisiin, kuten esimerkiksi uupumukseen ja kognitiivisiin häiriöihin, on useita oireita — ärtyneen suolen oireisto, pahoinvointi, kipu, unihäiriöt — joihin lääkehoitoa tulisi harkita.

Seuraavia yleisiä periaatteita tulisi noudattaa ME/CFS:n oireiden lääkehoidossa:

  • Oirekuva tulisi arvioida huolellisesti, etenkin kun ilmaantuu uusia oireita ME/CFS-diagnoosin antamisen jälkeen, jotta saadaan varmuus siitä, etteivät ne liity toiseen sairauteen
  • Mahdollisuuksien mukaan tulisi kokeilla ensin lääkkeettömiä hoitoja tai omahoidon menetelmiä tai liittää ne osaksi lääkehoitoa.
  • ME/CFS-potilaat ovat usein erittäin herkkiä lääkkeiden sivuvaikutuksille, etenkin niille lääkkeille, jotka vaikuttavat aivojen välittäjäaineisiin. Hoito tulisi yleensä aloittaa pienellä annoksella, jota nostetaan hitaasti kunnes oireet helpottavat tai maksimiannostus on saavutettu.
  • Kun oire on ollut hyvin hallinnassa jonkin aikaa, tulisi harkita annoksen pienentämistä. Useimmilla lääkkeillä tavoite on käyttää pienintä vaikuttavaa annosta mahdollisimman lyhyen aikaa. On kuitenkin poikkeuksia, masennuslääkkeiden ollessa yksi esimerkki.
  • Yhden lääkkeen käyttö kerrallaan on yleensä suotavampaa kuin monen lääkkeen käyttö samaan aikaan, joskin tämä voi olla tarpeellista esimerkiksi kivun hoidossa.

 

7.5.2 Allergiat

Hoidot tulisi kohdistaa allergioihin, jotka on tunnistettu luotettavalla allergiatestauksella. Ei ole todisteita kliinisistä tutkimuksista, että allergialääkkeistä olisi hyötyä jollei erityistä allergiaa ole todennettu.

Joillain ME/CFS-potilailla on nenäoireita (limakalvojen turvotus, tukkoisuus, vuotaminen), jotka ollessaan kroonisia ja vaikeita, todennäköisesti pahentavat heidän uupumustaan. Näiden yleisiin hoitomuotoihin lukeutuu pitkävaikutteinen väsyttämätön antihistamiini kuten setiritsiini, nenäsumutteet, nenästeroidit, antikolinergiset lääkkeet kuten ipratropium vuotoisuuden vähentämiseksi tai nenästeroidin ja antihistamiinin yhdistelmä. Tukkoisuus ja vuotaminen voivat myös johtua ei-allergisesta nenäsairaudesta johon liittyy yliaktiivinen kolinerginen vaste, joka saattaa reagoida myönteisesti antikolinergiseen nenäsumutteeseen kuten ipratropiumbromidiin. Pitkittynyttä avaavan nenäsuihkeen käyttöä tulee välttää, koska se itsessään altistaa tukkoisuudelle.

 

7.5.3 Masennus ja mielenterveysongelmat

Vaikka ME/CFS ei ole mielenterveyden häiriö, liitännäisiä mielenterveysongelmia, kuten ahdistusta, masennusta ja stressiin liittyviä oireita esiintyy joskus — kuten voi tapahtua minkä tahansa pitkäaikaissairauden kanssa. Psykoterapioita tulisi aina harkita ensimmäisenä vaihtoehtona liitännäisen mielenterveysongelman hoidossa. Kun lääkehoito on välttämätöntä, on yleisesti ottaen järkevää aloittaa pienellä annoksella ja nostaa annosta vähitellen — koska ME/CFS-potilaat ovat usein herkempiä masennuslääkkeille.

Masennuslääkkeen valinnassa tulee ottaa huomioon henkilön ME/CFS:n oireet ja vakavuusaste, koska jotkin yleiset masennuslääkkeiden sivuvaikutukset ovat päällekkäisiä ME/CFS-oireiden kanssa. Rauhoittavia trisyklisiä masennuslääkkeitä, kuten amitriptyliiniä, tulee käyttää varoen täydellä masennuksenhoidon annostuksella johtuen niiden sivuvaikutuksien laadusta ja potentiaalista pahentaa päiväväsymystä.

Muutokset serotoniinitasossa (kts. kohta 5.4.6) voivat auttaa selittämään miksi jotkut ME/CFS-potilaat kokevat haittavaikutuksia SSRI-lääkkeistä — jopa hyvin pienillä annoksilla. MEA Management Reportissa (kts. Taulukko 10 s. 64) 1529 ME/CFS-potilasta kertoi SSRI-lääkkeiden käytöstä samanaikaisen kliinisen masennuksen hoidossa (The ME Association 2010). 41 % kertoi saaneensa hyvän tai kohtalaisen vasteen; 9 % kertoi saaneensa heikon vasteen; 20 % kertoi ettei huomannut eroa ja 30 % kertoi oireidensa pahentuneen. Jotkin SSRI-lääkkeet — sitalopraami/Cipramil ja fluoksetiini/Prozac — ovat saatavissa nestemäisessä muodossa, joten ne joilla on vaikeuksia lääkityksen kanssa voivat aloittaa paljon normaalia pienemmällä annoksella. Sertraliinin/Lustralin voi aloittaa 25 mg annoksella — puolella normaalista 50 mg tabletista.

Kun SSRI-lääkettä käytetään samanaikaisen masennuksen hoidossa, huomioitaviin seikkoihin kuuluu, että:

  • Sitalopraamin ja essitalopraamin käyttöön liittyy riski rytmihäiriöistä QT-ajan pidentymisen takia (Medicines and Healthcare products Regulatory Agency 2015). Riski kasvaa samanaikaisen trisyklisen lääkityksen, kuten amitriptyliinin kanssa.
  • Kivunlievitykseen käytettävällä tramadolilla on serotonergisia vaikutuksia ja sen yhteiskäyttö SSRI-lääkkeiden tai serotoniini- ja noradrenaliinin takaisinoton estäjien, kuten duloksetiinin kanssa, voi aiheuttaa serotoniinisyndrooman.
  • Steroideihin kuulumattomien tulehduskipulääkkeiden (NSAID) ja SSRI-lääkkeiden yhteiskäyttö lisää mahalaukkuun ja suoleen liittyviä haittavaikutuksia (de Jong et al 2003).

 

Tärkeitä huomioita suhteessa muihin masennuslääkkeisiin ovat, että:

  • Mirtatsapiini/Zispin lisää noradrenergista ja serotonergista transmissiota. Se voi auttaa parantamaan unta, mutta siihen liittyy merkittävä ruokahalun ja painon lisääntymisen riski — mikä voi olla jo alunperin ongelma. Tämä masennuslääke voi myös aiheuttaa pystyasennossa ilmenevää matalaa verenpainetta, uneliaisuutta, huimausta, sekavuutta, unettomuutta, nivelkipuja ja lihaskipuja — joten sitä tulee käyttää varoen ME/CFS:ssä.
  • Duloksetiini/Cymbalta estää noradrenaliinin ja serotoniinin takaisinottoa. Sitä käytetään usein fibromyalgian hoidossa ja se saattaa auttaa neuropaattisiin kipuihin (Murakami et al 2015), mutta sitä pidetään yleisesti toisen linjan hoitona masennuksen hoidossa. 12 viikon satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, joka vertaili 60 mg ja 120 mg duloksetiinia plaseboon ei raportoinut merkittävää parannusta yleiseen uupumukseen (pääasiallinen tehokkuuden mitta), mutta raportoi merkittävästä parannuksesta toissijaisissa mitoissa: henkinen uupumus, kipu ja globaali vakavuuden mitta (Arnold LM et al 2015).
  • Venlafaksiini/Efexor on vielä yksi toisen linjan hoito tilanteessa, jossa SSRI-lääkitys ei ole tehonnut. Verenpaine tulee mitata määräajoin.
  • On huomattava, että mitä tulee ME/CFS:n  taustalla olevan sairausprosessin hoitamiseen, masennuslääkkeillä tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa ei ole pystytty osoittamaan mitään hyötyä. Ainoassa suuressa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa (Vercoulen et al 1996a), jossa on arvioitu SSRI-lääkkeen käyttöä (fluoksetiini/Prozac) ei havaittu merkittävää hyötyä. Kts. myös kohta 7.4.4.
  • Moklobemidi/Manerix, MAO-estäjän, on raportoitu lievittävän avainoireita jonkin verran yhdessä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa (Hickie et al 2000). Suurin hyöty havaittiin potilailla, joilla oli samanaikainen immunologinen häiriö.

Potilaiden infolehtinen masennuksesta ja masennuslääkkeistä on saatavissa ME Associationilta.

 

7.5.4 Heikentynyt tasapainoaisti

Vestibulaarisista sedatiiveista, kuten sinnaritsiinista/Stugeronista, on yleensä vain vähän tai ei lainkaan hyötyä heikentyneen tasapainoaistin tai muiden tasapaino-ongelmien, joista ME/CFS-potilaat usein kertovat (Ash-Bernal et al 1995), hoidossa.

Harjoituksista, jotka on suunniteltu ihmisille joilla on tasapaino-ongelmia (esim. Cawthorne-Cooksey), on yleensä myös vain vähän hyötyä tai voivat jopa tehdä potilaan huonovointisemmaksi.

 

7.5.5 Päänsäryt

Nämä voivat joskus olla migreenityyppisiä. Jos näin on, vakiohoitoja migreeniin (mukaanlukien ehkäisevää lääkitystä) voidaan kokeilla. HUOM: Korkeammat annokset topiramaattia voivat aiheuttaa ME/CFS:n uupumuksen ja kognitiivisen heikentymisen kaltaisia oireita.

Tavanomaisten kipulääkkeiden lisäksi ”epätyypillisiä” kipulääkkeitä voidaan kokeilla hoitoon reagoimattomiin päänsärkyihin. Potilaiden tulisi kuitenkin olla tietoisia vaarasta jäädä loukkuun ”noidankehään” kun käytetään säännöllisesti liikaa kipulääkkeitä, jotka sitten aiheuttavat vielä lisää päänsärkyjä. Vaikeammissa tapauksissa tulisi harkita lähetteen tekemistä päänsärkyklinikalle ja myös idiopaattisen intrakraniaalisen  hypertension mahdollisuutta tulisi harkita kun päänsärky on voimakkaampaa (Higgins et al 2013a, 2013b).

Ravindran et al (2011) ovat tehneet katsauksen migreenikipujen osuudesta ME/CFS:ssä ja todenneet, että migreenin patogeneesin mekanismit, kuten keskushermoston herkistyminen, saattavat vaikuttaa omalta osaltaan CFS:n patofysiologiaan.

NICEn opas päänsäryistä (2012): https://www.nice.org.uk/guidance/cg150/

Potilaiden infolehtinen päänsärkyjen arvioimisesta ja hoitamisesta on saatavissa ME Associationilta.

 

7.5.6 Ärtyvän suolen oireisto

Tätä tulisi hoitaa oireenmukaisesti riippuen siitä, ovatko oireet  ummetuskeskeisiä (IBS-C), ripulikeskeisiä (IBS-D), vai molempia (IBS-M). Kipuja ja kouristuksia pystytään usein lievittämään kouristusta ehkäisevillä lääkkeillä, kuten mebeveriini hydrokloridilla/Colofacilla, alveriini sitraatilla/Spasmonalilla ja piparminttuöljyllä/Colperminilla. Pieni annos trisyklistä masennuslääkettä, kuten amitriptyliiniä, jonka sivuvaikutuksena on ummetus, on yksi vaihtoehto kivunlievitykseen IBS-D:ssä. Antimuskariinilääkkeitä tulisi yleisesti välttää, etenkin IBS-C:ssä. Ripulia IBS-D:ssä voidaan helpottaa loperamidilla/Imodiumilla. Ummetusta voidaan helpottaa psylliumilla/Fybogelilla. Linaklotidi/Constella on suhteellisen uusi ja kallis IBS-lääke joka on lisensoitu keskivaikean ja vakavan IBS-C:n hoitoon. Jos tarpeellista, tietyistä elintarvikkeista (esim. vehnä, sitrushedelmät, maitotuotteet) — jotka ovat osallisena joissain ärtyvän suolen tapauksissa — pidättäytyminen voi olla kokeilemisen arvoista.

Jotkut  ärtyvän suolen oireistosta kärsivät ihmiset hyötyvät ruokavaliosta, jossa on vähän fermentoituvia hiilihydraatteja — FODMAP-ruokavaliosta. FODMAP on lyhenne fermentoituvista oligosakkarideista, disakkarideista, monosakkarideista ja polyoleista. Vältettäviin FODMAP-ruokiin kuuluu vehnä, maito ja valikoima hedelmiä ja vihanneksia. Soveltuvuuden arviointi tulisi aina tehdä yhdessä ravitsemusterapeutin kanssa, koska FODMAP-ruokavalio on monimutkainen ja ravitsemuksellisesti rajoittava. Se on myös kalliimpi kuin tavallinen ruokavalio ja vaatii vaivannäköä. Tämän tyyppinen ruokavaliorajoite voi näinollen olla sopimaton joillekin ME/CFS-potilaille. Rajoitetta noudatetaan normaalisti kaksi kuukautta. Tämän jälkeen testataan järjestelmällisesti henkilön sietokykyä niille ruoka-aineille, jotka jätettiin pois ruokavaliosta.

Keliakia tulisi aina poissulkea — ottaen huomioon oireiden päällekkäisyys ME/CFS:n kanssa (Skowera et al 2001). Muut sairaudet, jotka voivat myös aiheuttaa uupumusta ja suolisto-oireita, ml. tulehduksellinen suolistosairaus ja munasarjasyöpä, tulisi huomioida.

Potilaiden infolehtinen vatsavaivojen ja ärtyvän suolen hoidosta, sisältäen NICEn ravitsemusohjeita, on saatavissa ME Associationilta.

 

7.5.7 Lihasrelaksantit

Varovainen, matala-annoksisen, keskushermostoon vaikuttavan lihasrelaksantin (kuten baklofeenin/Lioresalin) käyttö voi hyödyttää potilasta tietyissä tapauksissa vähentäen  epämieluista tai hallitsematonta lihasten liikettä. Klonatsepaami voi auttaa myoklonukseen, mutta sen sivuvaikutukset, pitkä puoliintumisaika ja taipumus aiheuttaa riippuvuutta tarkoittavat, että sitä tulisi käyttää varoen ME/CFS:n hoidossa. Klonatsepaamia ei tule yleisesti käyttää unettomuuden hoidossa.

 

7.5.8 Pahoinvointi

Tätä ongelmaa tapaa välillä, etenkin vakavammin sairailla, ja se voi liittyä ylemmän ruuansulatuskanavan motiliteettiin (Burnet ja Chatterton 2004). Kuten ärtyvän suolen oireissa, muut syyt tulee poissulkea, ml. migreeni tai tasapainoelimen häiriö. Lääkkeet kuten sinnaritsiini/Stugeron voivat auttaa, kun potilailla on myös heikentynyt tasapainoaisti.

Metoklopramidilla/Maxolonilla ja domperidonilla/Motiliumilla on MHRA:n turvallisuusvaroitukset ja niitä tulisi normaalisti välttää, ellei ole erittäin hyviä syitä käyttää niitä. Metoklopramidi voi aiheuttaa vakavia neurologisia sivuvaikutuksia, ml. ekstrapyramidaaliset häiriöt ja tardiivi dyskinesia.

Kokeilemisen arvoisia ovat myös yksinkertaiset parannuskeinot, kuten inkivääri ja akupainantarannekkeet.

 

7.5.9 Heijasteperäinen synkopee ja posturaalinen ortostaattinen takykardiaoireyhtymä (POTS)

Havainto, että joillain ME/CFS-potilailla on alhainen verenpaine/heijasteperäinen synkopee on ohjannut käyttämään verenpainetta nostavia lääkkeitä, kuten fludrokortisonia. Ainoissa satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa (Peterson et al 1998; Rowe PC et al 2001), joissa arvioitiin fludrokortisonihoitoa, ei havaittu selvää hyötyä.

Harvoja POTSiin kohdistettuja hoitoja on testattu satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa. Ensihoitona lisätään nesteen ja suolan saantia veren tilavuuden lisäämiseksi, vältetään oireen laukaisevia tekijöitä (kuumuus, pitkittynyt seisominen, alkoholi, lääkkeet jotka nostavat sykettä tai laskevat verenpainetta), syödään pieniä aterioita usein (joissa vähän käsiteltyjä hiilihydraatteja), lisätään asteittain liikuntaa (aluksi vaaka-asennossa) ja käytetään kompressiovaatteita, joilla vähennetään veren kertymistä raajoihin (Kavi et al 2016). Lääkehoidolla voidaan vähentää takykardiaa (matala-annoksinen betasalpaaja, ivabradiini, pyridostigmiini), supistaa verisuonia (midodriini), kasvattaa veritilavuutta (fludrokortisoni, desmopressiini) tai estää sympaattisen hermoston vaikutusta hyperadrenergisessa POTSissa (klonidiini, metyylidopa).

Kts. myös autonomisen hermoston toimintahäiriö kohdassa 7.4.7 ja ortostaattinen intoleranssi ja hypotensio kohdassa 7.6.3

Potilaiden infolehtinen ortostaattisen intoleranssin ja ortostaattisen hypotension hoidosta on saatavissa ME Associationilta.

 

7.5.10 Kivunlievitys

Kipu on yleinen ja usein invalidisoiva piirre ME/CFS:ssä. Kipu voi olla lihasperäistä, nivelperäistä tai neuropaattista. Jos kipu lisääntyy liikkuessa, tämä voi johtua potilaan sisäsyntyisen kivunlievityksen puutteesta ja tiettyjen geenien aktivaatiosta liikunnan seurauksena (Nijs et al 2012). D-vitamiinin puutos lihaskipujen aiheuttajana tulee huomioida, etenkin niillä potilailla, jotka eivät pysty poistumaan kotoaan — kts. Kohta 6.6.

Vaikka reseptivapaat kipulääkkeet, kuten aspiriini, parasetamoli ja ibuprofeeni ovat usein tehottomia kivunlievityksessä ME/CFS:ssä, jotkut potilaat käyttävät niitä säännöllisesti. Kivunlievityksestä tulisi kysyä osana kliinistä tutkimusta, etenkin niiltä potilailta, jotka käyttävät tulehduskipulääkkeitä, kuten ibuprofeenia säännöllisesti ja kärsivät samanaikaisesti refluksioireista tai käyttävät SSRI-lääkkeitä — jotka lisäävät mahalaukkuun ja suoleen liittyviä haittavaikutuksia (de Jong et al 2003). Protonipumpun estäjän käyttöä tulisi silloin harkita vatsan suojaamiseksi.

Kun tavalliset ensilinjan kipulääkkeet (esim. aspiriini, parasetamoli, tulehduskipulääkkeet) osoittautuvat tehottomiksi, voi olla tarkoituksenmukaista määrätä pieni päivittäinen annos (esim. 10-30 mg) sedatiivista trisyklistä masennuslääkettä, kuten amitriptyliiniä. Annosta voidaan hitaasti nostaa, mahdollisesti korkeimpaan normaaliannostukseen kivunlievityksessä eli 75 mg — edellyttäen, että sivuvaikutukset ovat siedettäviä. Matala annos voidaan määrätä hyödyntämällä 25 mg/5 ml oraaliliuosta — tabletit ovat pieniä ja vaikeita puolittaa. Amitriptyliini on pitkävaikutteinen lääke ja voidaan ottaa 2-4 tuntia ennen nukkumaanmenoa tai 12 tuntia ennen aiottua heräämisaikaa. Hyödylliset vaikutukset ovat havaittavissa yleensä muutaman viikon kuluessa aloittamisesta, mutta voi kestää kuudesta kahdeksaan viikkoa, ennen kuin voidaan varmuudella sanoa kannattaako lääkkeenkäyttöä jatkaa.

Yleisimmin mainittuihin haittavaikutuksiin lukeutuu huimaus, suun kuivuminen, pahoinvointi ja ummetus. Amitriptyliini voi myös aiheuttaa ”krapulaisen” olon, jos se otetaan illalla. Jotkut tottuvat vähitellen näihin sivuvaikutuksiin, toiset eivät siedä amitriptyliiniä. Amitriptyliini ei aiheuta riippuvuutta kun sitä käytetään kivunlievitykseen, mutta tulisi lopettaa vähitellen vieroitusoireiden välttämiseksi.

Jotkut potilaat kokevat vähemmän sedatiiviset lääkkeet, kuten imipramiini tai nortriptyliini, hyödyllisemmiksi. Duloksetiini/Cymbalta on masennuslääke, joka voi auttaa keskushermostoperäiseen kipuun ja on siten yksi vaihtoehto, etenkin kun potilaalla on samanaikainen masennus.

Antikonvulsiiviset lääkkeet, kuten gabapentiini/Neurontin, voivat auttaa tapauksissa joissa on vaikeaa hermo- ja tuki- ja liikuntaelinkipua ja tähän liittyvä parestesia, johon tavallinen kipulääke ei tehoa (Arnold LM et al 2007). Gabapentiini voidaan aloittaa hyvin pienellä annoksella (esim. 100 mg) ja nostaa annosta vähitellen. Gabapentiinin on osoitettu olevan turvallinen ja tehokas lääke kivunhoitoon satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, plasebokontrolloidussa, monikeskustutkimuksessa fibromyalgiassa, läheisesti ME/CFS:ään liittyvässä sairaudessa (Arnold LM et al 2007).

Pregabaliini/Lyrica on gabapentiinistä edelleen kehitetty antikonvulsiivinen lääke, jonka on osoitettu tehoavan neuropaattiseen kipuun ja fibromyalgiaan. Pregabaliinikin voidaan aloittaa pienellä annoksella — esim. 25 mg kolmesti päivässä — ja nostaa annosta vähitellen. Vaikka jotkut ME/CFS-potilaat kokevat antikonvulsiiviset lääkkeet hyödyllisiksi tai erittäin hyödyllisiksi, niillä on useita mahdollisia sivuvaikutuksia — painonnousu, kognitiivinen heikentyminen, huimaus — joiden haitat toisilla ylittävät hyödyt.

Kodeiinia ja opiaatteja sisältäviä särkylääkkeitä, kuten tramadolia tulee käyttää varoen eivätkä ne välttämättä ole hyödyllisiä tilanteissa, joissa hermosto on herkistynyt kivulle. Toleranssi voi myös kehittyä — joten näitä tulisi mieluiten käyttää vain lyhyt kuuri ja välttää korkeita annoksia.

Verapamiilin, kalsiumantagonistin, on raportoitu lievittävän selittämätöntä rasitukseen liittyvää lihaskipua (Lane et al 1986), mutta kliinisiä tutkimuksia ME/CFS-potilailla ei ole tehty.

Lääkkeettömiin vaihtoehtoihin sisältyy akupunktio ja TENS-laite.

Vaikeat tapaukset tulisi ohjata sairaalan kipuklinikalle neuvottaviksi. Joitain näistä lääkkeistä käytetään normaalisti muihin tarkoituksiin — masennukseen, epilepsiaan — joten on tärkeää selittää potilaille, että matala-annoksista trisyklistä masennuslääkettä ei olla määrätty masennuksen hoitoon. Voi olla myös tarpeen selittää, että antikonvulsiivit lääkkeet, kuten gabapentiini, auttavat rauhoittamaan ”yliaktiivisia” hermoja epilepsiassa, joten ne voivat myös rauhoittaa hermoja, jotka tuottavat kipua samankaltaisella tavalla.

Katso Tan T et al 2010 nähdäksesi hyvän yhteenvedon NICEn ohjeesta neuropaattisen kivun lääkehoidosta. Katso myös NICEn ohje neuropaattisesta kivusta (2013) osoitteessa www.nice.org.uk/guidance/CG173.

Potilaiden infolehtinen lääkehoidosta ja lääkkeettömästä hoidosta kivunlievityksessä, amitriptyliinistä, duloksetiinista, gabapentiinistä ja pregabaliinista on saatavissa ME Associationilta.

 

7.5.11 Hengitystie- ja nieluinfektiot

Kurkkukipua ja arkoja kaulan imusolmukkeita raportoidaan sangen usein. Antibioottien käyttöön ei ole syytä, ellei ole todistetta akuutista bakteeri-infektiosta. Yksinkertaisia omahoitoja — mustaherukkapastilleja, glyseriiniä, hunajaa ja sitruunajuomia — tulisi suositella.

 

7.5.12 Unihäiriöt

Unihäiriö ME/CFS:ssä on oire, joka tulisi aina ottaa vakavasti. Lääkkeellisiin hoitovaihtoehtoihin lukeutuu matala-annoksinen amitriptyliini (10-30 mg muutama tunti ennen nukkumaanmenoa). Matala-annoksista sedatiivista trisyklistä masennuslääkettä, ml. nestemäistä valmistetta kun vaaditaan erittäin pientä annostusta, voidaan käyttää samaan tapaan kivunlievitykseen — kts. Kohta 7.5.10. Potilaiden välillä on laajaa vaihtelua sekä sen suhteen mikä annostus aiheuttaa vasteen, että mitä annostusta siedetään. Jos aamuväsymys on ongelma, lääke voidaan kokeilla ottaa aikaisemmin illalla. HUOM: Masennuslääkkeet, trisykliset masennuslääkkeet erityisesti, voivat pahentaa levottomien jalkojen oireita, kun näitä esiintyy yhdessä unihäiriön kanssa.

Lyhytvaikutteisten unilääkkeiden, kuten tsaleplonin/Sonatan, varovaisesta käytöstä voi olla apua potilailla, joilla on vaikeuksia vaipua uneen. Näitä lääkkeitä ei tulisi normaalisti käyttää neljää viikkoa pidempään, koska niihin voi kehittyä toleranssi.

Antihistamiineja, kuten prometatsiini, on ostettavissa reseptivapaasti unettomuuden hoitoon, mutta niiden pitkä vaikutusaika voi aiheuttaa väsymystä seuraavana päivänä. Antihistamiinit voivat myös aiheuttaa päänsärkyä ja psykomotorisia häiriöitä.

Natriumoksibaattia, joka on keskushermostoa lamaava lääke, joka on lisensoitu narkolepsia-katapleksian hoitoon,  arvioidaan tällä hetkellä kliinisessä tutkimuksessa.

Yksittäistapaukset viittaavat siihen, että jotkin potilaat, joilla on pahoja univaikeuksia, hyötyvät melatoniinista. Tutkimus, jossa verrattiin melatoniinia kirkasvalohoitoon (Williams et al 2002) tuli siihen tulokseen, että molemmat vaikuttivat olevan tehottomia ME/CFS:ssä. Tuoreempi raportti (van Heukelom et al 2006) havaitsi, että melatoniini voi olla vaikuttava hoito potilaille, joilla on myöhäinen melatoniinin yönaikaisen erityksen alkuhetki (DLMO), etenkin niillä joilla tämä on klo 22 jälkeen. NICE guideline on ME/CFS (2007b):ssä sanotaaan, että ”Melatoniinia voidaan harkita käytettävän lapsilla ja nuorilla ME/CFS-potilailla, joilla on univaikeuksia, mutta ainoastaan asiantuntijan valvonnassa, koska sitä ei ole lisensoitu Britanniassa”. Circadin, 2 mg hitaasti vapautuva melatoniinivalmiste, on lisensoitu yli 55-vuotiaiden primaarisen unettomuuden lyhytaikaiseen hoitoon.

Potilaita tulisi myös neuvoa unen huollon menetelmistä (kts. kohta 7.6.2).

Potilaiden infolehtinen unihäiriöistä, levottomien jalkojen oireyhtymästä ja Circadinista on saatavissa ME Associationilta.

 

Lähdeluettelo:

Arnold LM, et al. (2007) Gabapentin in the treatment of fibromyalgia: A randomized, doubleblind, placebo-controlled, multicentre trial. Arthritis & Rheumatology 56(4): 1336-1344. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17393438

 

Arnold LM, et al. (2015) A Randomized, Placebo-Controlled, Double-Blinded Trial of Duloxetine in the Treatment of General Fatigue in Patients with Chronic Fatigue Syndrome. Psychosomatics 56(3): 242-253. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25660434

 

Ash-Bernal R, et al. (1995) Vestibular Function Test Anomalies in Patients with Chronic Fatigue Syndrome. Acta Oto-Laryngologica 115(1): 9-17. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7762393

 

Burnet RB and Chatterton BE. (2004) Gastric emptying is slow in chronic fatigue syndrome. BMC Gastroenterology 4: 32. Link: https://bmcgastroenterol.biomedcentral.com/articles/10.1186/1471-230X-4-32

 

de Jong JC, et al. (2003) Combined use of SSRIs and NSAIDs increases the risk of gastrointestinal adverse effects. British Journal of Clinical Pharmacology 55(6): 591-595. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1884264/

 

Hickie I, et al. (2000) A randomized, double-blind, placebo-controlled trial of moclobemide in patients with chronic fatigue syndrome. The Journal of Clinical Psychiatry 61(9): 643-648. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11030484

 

Higgins N, et al. (2013a) Looking for idiopathic intracranial hypertension in patients with chronic fatigue syndrome. Journal of Observational Pain Medicine 1(2): 28-35. Link: https://www.researchgate.net/publication/281742803_Looking_for_idiopathic_intracranial_hypertension_in_patients_with_chronic_fatigue_syndrome

 

Higgins N, et al. (2013b) Lumbar puncture, chronic fatigue syndrome and idiopathic intracranial hypertension: a cross-sectional study. JRSM Short Reports 4(12). Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24475346

 

Kavi L, et al. (2016) A profile of patients with postural tachycardia syndrome and their experience of healthcare in the UK. The British Journal of Cardiology 23(1): 33. Link: https://bjcardio.co.uk/2016/03/a-profile-of-patients-with-postural-tachycardia-syndrome-andtheir-experience-of-healthcare-in-the-uk/

 

Lane RJM, et al. (1986) A double-blind, placebo-controlled, crossover study of verapamil in exertional muscle pain. Muscle & Nerve 9(7): 635-641. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3531845

 

Murakami M, et al. (2015) A randomized, double-blind, placebo-controlled phase III trial of duloxetine in Japanese fibromyalgia patients. Arthritis Research & Therapy 17: 224. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26296539

 

National Institute for Health and Care Excellence. (2007) Chronic fatigue syndrome/myalgic encephalomyelitis (or encephalopathy): diagnosis and management. NICE guidelines [CG53]. Link: https://www.nice.org.uk/guidance/cg53

 

Nijs J, et al. (2012) Pain in patients with chronic fatigue syndrome: time for specific pain treatment? Pain Physician 15(5): E677-E686. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22996861

 

Peterson PK, et al. (1998) A preliminary placebo-controlled crossover trial of fludrocortisone for chronic fatigue syndrome. Archives of Internal Medicine 158(8): 908-914. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9570178

 

Ravindran MK, et al. (2011) Migraine headaches in Chronic Fatigue Syndrome (CFS): Comparison of two prospective cross-sectional studies. BMC Neurology 11 (1): 1-9. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21375763

 

Rowe PC, et al. (2001) Fludrocortisone acetate to treat neurally mediated hypotension in chronic fatigue syndrome: A randomized controlled trial. JAMA 285(1): 52-59. Link: https://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/193426

 

Skowera A, et al. (2001) High prevalence of serum markers of coeliac disease in patients with chronic fatigue syndrome [Correspondence]. Journal of Clinical Pathology 54(4): 335-336. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1731400/

 

Tan T, et al. (2010) Pharmacological management of neuropathic pain in non-specialist settings: summary of NICE guidance. BMJ 340: c1079. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20335333

 

van Heukelom RO, et al. (2006) Influence of melatonin on fatigue severity in patients with chronic fatigue syndrome and late melatonin secretion. European Journal of Neurology 13(1): 55-60. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16420393

 

Vercoulen JH, et al. (1996a) Randomised, double-blind, placebo-controlled study of fluoxetine in chronic fatigue syndrome. The Lancet 347(9005): 858-861. Correspondence: see The Lancet 1996, Vol 347, No. 9017. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8622391

 

Williams G, et al. (2002) Therapy of circadian rhythm disorders in chronic fatigue syndrome: no symptomatic improvement with melatonin or phototherapy. European Journal of Clinical Investigation 32(11): 831-837. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12423324