7.4 Lääkehoidot joilla pyritään vaikuttamaan taustalla olevaan sairausprosessiin


Tämä kappale on suomennettu brittiläisen ME Associationin kliinikon oppaasta. Alkuperäinen englanninkielinen opas kokonaisuudessaan on tilattavissa linkistä:

ME Association: ME/CFS/PVFS – An Exploration of the Key Clinical Issues (Purple Book), päivitetään vuosittain, hinta 15,5 £)


7.4.1 5-HT3-reseptorin antagonistit

Ondansetron, 5-HT3-reseptorin antagonistilla on osoitettu olevan vaikutusta uupumukseen kroonisessa maksasairaudessa (Jones EA 1999) — mahdollisesti serotoniinin välityksellä. Pilottitutkimuksesta 5-HT3-reseptorin antagonistien — ondansetronin ja tropisetronin — käytöstä ME/CFS:ssä on kerrottu Saksasta (Späth et al 2000). Tulokset antavat ymmärtää, että nämä lääkkeet, joita yleensä käytetään pahoinvoinnin ja oksentelun hoitamisessa, voivat olla hyödyksi ME/CFS:ssä.

Tutkijaryhmä Alankomaissa (The et al 2003) tarkasteli granisetronia, toista 5HT-3 antagonistia pilottitutkimuksessa, jossa oli viiden ME/CFS-potilaan ryhmä. Tutkimuksessa havaittiin merkittävä parannus uupumuksen vaikeusasteessa ja toimintakyvyssä. Sama tutkijaryhmä (The et al 2010) tarkasteli myös ondansetronia satunnaistetussa vertailukokeessa (33 sai hoitoa, 34 plaseboa) eikä osoittanut hyötyä uupumuksen vaikeusasteessa tai toimintakyvyssä 10 viikon hoidon jälkeen.

 

7.4.2 Amantadiini

Amantadiinin, lääkkeen jolla on antiviraalisia ominaisuuksia ja joka on heikko dopamiiniagonisti, on katsottu hoitavan uupumusta sairauksissa, kuten multippeliskleroosissa. Tutkimukset joissa on ollut mukana ME/CFS-potilaita (Bowman et al 1997; Plioplys AV ja Plioplys S 1997) eivät ole päätyneet selvään lopputulokseen sen hyödystä ME/CFS:n hoidossa.

 

7.4.3 Antibiootit

On raportoitu yksittäistapauksia, joissa potilaiden tila on kohentunut pitkien tai suuriannoksisten antibioottikuurien jälkeen. Mahdollisiin selityksiin lukeutuu joidenkin antibioottien immunomoduloiva vaikutus ja tieto, että joillain ME/CFS-potilailla saattaa olla pitkäkestoinen infektio (esim. Lymen tauti tai klamydia), joka on hoidettavissa antibiooteilla. Näistä huolimatta ei tällä hetkellä ole perustetta spekulatiivisille, yhden tai useamman antibiootin pitkäjaksoisille hoidoille.

 

7.4.4 Masennuslääkkeet

Kuten aikaisemmin todettiin, kliininen masennus voi joskus esiintyä ME/CFS:ssä, mutta se ei ole osa oireyhtymää. ME/CFS ei myöskään ole epätyypillisen masennuksen muoto. Ja vaikka pieni annos rauhoittavaa trisyklistä masennuslääkettä voi vähentää kipua tai auttaa unihäiriöihin, ei ole vankkoja todisteita siitä, että masennuslääkkeet normaaleina annoksina olisivat tehokas hoitomuoto.

On kuitenkin mielenkiintoisia yksittäistapauksia koskien selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien käyttöä ME/CFS-potilailla. Jotkut potilaat väittävät saaneensa merkittävää apua näistä lääkkeistä, kun taas toiset potilaat kertovat olevansa erittäin herkkiä niille, jopa hyvin matalilla annoksilla. Tämä voi liittyä kappaleessa 5.4.6. mainittuihin tutkimuslöydöksiin, jotka viittaavat, että potilaissa on alaryhmiä joiden serotoniinistatus eroaa toisistaan. Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, johon liittyi fluoksetiini/Prozac (Vercoulen et al 1996a) ei havainnut kokonaishyötyjä, mutta pieni pilottitutkimus, jossa käytettiin sertraliinia/Lustralia (Behan PO et al 1994) raportoi joitain hyötyjä. Avoin tutkimus s-citalopraamista raportoi 5/8 avainoireen vähentymistä ME/CFS:ssä (Amsterdam et al 2008).

HUOM: Medicines and Healthcare products Regulatory Agency (MHRA; 2015) neuvoo, että henkilöiltä joilla on todettu sydänsairaus, tulisi ottaa EKG ja tarkastaa QT-aika ennen SSRI-lääkityksen aloittamista, koska jotkin SSRIt (sitalopraami ja essitalopraami erityisesti) voivat pidentää QT-aikaa ja aiheuttaa rytmihäiriöitä. Katso: https://tinyurl.com/jntxd2p

Perustuen lähtöoletukseen, että ME/CFS voisi liittyä sympaattisen hermoston hidastuneeseen toimintaan, Natelson et al (1996) tarkasteli hoitoa matala-annoksisella MAO-estäjä feneltsiinillä/Nardililla (esim. 15 mg joka toinen päivä, lopulta 15 mg päivittäin) satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa. He raportoivat merkittävän parannuksen useissa lopputulosmuuttujissa.

Jatkona tälle sama ryhmä tarkasteli selegiliiniä, MAO-B estäjää (Natelson et al 1998). Selegiliinillä havaittiin pieni, mutta merkittävä terapeuttinen vaikutus, joka vaikuttaa olevan riippumaton sen antidepressanttivaikutuksesta.

HUOM: Trisyklisiä masennuslääkkeitä ei tulisi antaa henkilöille, jotka jo käyttävät selektiivistä serotoniinin takaisinoton estäjää mahdollisten vakavien sivuvaikutuksien takia.

 

7.4.5 Sienilääkkeet

Ei ole tieteellistä näyttöä, joka tukisi näkemystä, että hiivatulehdus liittyisi ME/CFS:ään (Dismukes et al 1990). Sienilääkkeitä, kuten nystatiinia, ei tulisi määrätä ellei selvää hiivatulehdusta ole todettavissa.

 

7.4.6 Viruslääkkeet

Vaikka virusinfektio on yleisin ME/CFS:n laukaiseva tekijä, on hyvin vähän tieteellistä näyttöä, että jatkuva virusinfektio olisi osallisena ME/CFS-oireiden pitkittymisessä. Ensimmäinen viruslääke, jota tarkasteltiin kliinisessä tutkimuksessa oli asikloviiri (Straus et al 1988a), josta ei osoitettu olevan hyötyä. Suonensisäisen gansikloviirin todettiin pienessä pilottitutkimuksessa (Lerner et al 1997) hyödyttävän potilaiden osajoukkoa, joilla oli epänormaaleja poikkeamia T-aalloissa.

Valgansikloviiria (VGCV), joka on aktiivinen ihmisen herpesvirus 6 -infektiota vastaan, tutkitaan tällä hetkellä Yhdysvalloissa, jossa on aikaisemmin kerrottu siitä olleen hyötyä ME/CFS-potilailla, joilla on ollut merkkejä jatkuvasta EBV-infektiosta (Kogelnik et al 2006).

Tuoreemmassa tutkimuksessa selvitettiin liittyivätkö HHV-6- ja EBV-vasta-ainetitterit valgansikloviirin kliiniseen vasteeseen ME/CFS-potilaiden osajoukolla (Watt et al 2012). Vasta-ainetittereitä pidettiin korkeina jos HHV-6 IgG oli >1:320, EB-viruksen kapsidiantigeeni oli > 1:640 ja EBV-EA IgG oli > 1:160. Hoito valgansikloviirillä, riippumatta vasta-ainetittereiden lähtötasoista, oli yhteydessä koettuun parannukseen fyysisessä ja kognitiivisessa suorituskyvyssä niillä, joilla oli positiivinen HHV-6 ja/tai EBV serologia.

Montoya et al (2013) satunnaistivat (2:1) 30 ME/CFS-potilasta, joilla oli kohonnut IgG vasta-ainetitteri HHV-6:tta ja EBV:tä vastaan, saamaan joko valgansikloviiriä tai plaseboa kuuden kuukauden ajan kaksoissokkoutetussa, plasebokontrolloidussa tutkimuksessa. Tilastollisesti merkittäviä eroja ryhmien välillä havaittiin henkisen väsymyksen ja kognitiivisen suorituskyvyn pisteytyksissä. Valgansikloviiriä saaneet potilaat kokivat voinnissansa kohentumista ensimmäisten kolmen kuukauden aikana ja hyöty säilyi jälkimmäiset yhdeksän kuukautta. Valgansikloviiri-ryhmässä monosyyttien määrä väheni, neutrofiilien määrä kasvoi ja Th-1-profiilin sytokiineja kehittyi todennäköisemmin.

NICE (The National Institute for Health and Care Excellence) ei suosittele viruslääkkeiden käyttöä ME/CFS:ssä (National Institute for Health and Care Excellence 2007b) ja tällä on ollut erittäin negatiivinen vaikutus kiinnostukseen tehdä Britanniassa kliinistä tutkimusta, jossa yritettäisiin toistaa näitä kiinnostavia löydöksiä. ME Association on tavannut Valcyteä (yksi valgansikloviirin tuotemerkeistä) valmistavan yrityksen edustajia ja keskustellut mahdollisesta britannialaisesta kliinisestä tutkimuksesta.

 

7.4.7 Autonomisen hermoston toimintahäiriö

Useiden lääkkeiden on arveltu voivan olla hyödyksi potilailla, joilla on selviä todisteita dysautonomiasta, mukaanlukien heijasteperäinen pyörtyminen. Esimerkkejä ovat midodriini (Naschitz et al 2004) ja asetyylikoliiniesteraasin estäjä pyridostigmiini (Kawamura et al 2003).

Midodriini on sympatomimeetti (voimakas alfa-1-adrenerginen agonisti), jota käytetään eri syistä (mukaanlukien dysautonomiasta) johtuvan hypotension hoidossa. Se nostaa verenpainetta sekä maatessa että erityisesti seistessä verisuonia supistavan vaikutuksen kautta. Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirasto FDA (Food and Drug Administration) hyväksyi midodriinin käytön vuonna 1996, mutta lääkkeelle ei ole koskaan annettu tuotelisenssiä Iso-Britanniassa. Lääke on tällä hetkellä yhdeksäntenä MHRA:n (Medicines and Healthcare products Regulatory Agency) Iso-Britanniaan ulkomailta tuotujen lisensoimattomien lääkkeiden listalla. Doyle et al 2012 on hyvä selonteko tämän hetken tilanteesta koskien midodriinin käyttöä Iso-Britanniassa.

Tällä hetkellä ei ole tuloksia satunnaistetuista kontrolloiduista tutkimuksista POTSin hoidossa. Asiantuntijaa tulee konsultoida lääkehoitojen (esim. pieniannoksisen beetasalpaajan) käytöstä POTS-oireiden lievittämisessä.

Katso myös heijasteperäinen synkopee ja posturaalinen ortostaattinen takykardia -syndrooma (POTS) kappaleessa 7.5.9

 

7.4.8 Keskushermostostimulantit

Lääkäreiden ohjeistuksessa British National Formularyn (Joint Formulary Committee 2015) osassa 4:4 sanotaan, että keskushermostostimulantteja ja vastaavia lääkeaineita, kuten metyylifenidaattia, ei tule käyttää masennuksen, heikkouden tai uupumuksen hoitoon. Joten niiden käyttöä ME/CFS-potilailla tulee tarkastella huomattavalla varovaisuudella.

Amerikkalainen kaksoissokkoutettu, plasebokontrolloitu tutkimus arvioi lisdeksamfetamiini dimesylaatin käytön mahdollisia hyötyjä toiminnanohjauksen vaikeuksien, uupumuksen ja kivun suhteen (Young 2013). Aktiivisen hoidon ryhmän potilailla oli merkittävä positiivinen muutos  BRIEF-A-kyselyn (Behavior Rating Inventory of Executive Function – Adult Version) pisteytyksessä, kuten myös merkittävät vähenemät uupumuksessa ja kivussa. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että dopaminergisiä lääkkeitä voidaan käyttää oireiden helpottamisessa.

Belgialainen satunnaistettu kontrolloitu tutkimus (Blockmans et al 2006) havaitsi, että metyylifenidaatti annostuksella 2 x 10 mg/päivä oli  merkittävästi plaseboa parempi vähentämään uupumusta ja huonoa keskittymiskykyä vähemmistöllä ME/CFS-potilaista. Tutkijat pitivät lisätutkimuksia hoidon pitkäaikaiskäytöstä aiheellisina.

Tapaustutkimus (Turkington et al 2004) viittasi modafiniilista — lääkkeestä, jota käytetään päiväaikaisen väsymyksen hoitoon narkolepsiassa — olleen hyötyä vakavassa ME/CFS-tapauksessa. Kuitenkin uudempi plasebokontrolloitu vaihtovuoroinen 14 potilaan tutkimus kyseenalaisti sen arvon (Randall et al 2005). HUOM: Vakavia sivuvaikutuksia, mukaan lukien sairaalahoitoa vaativat ihottumat ja psykiatrisia haittavaikutuksia, on viime aikoina liitetty tähän lääkkeeseen (Medicines and Healthcare products Regulatory Agency 2008).

 

7.4.9 Hormonihoidot

Tutkimukset ovat vahvistaneet useita hormonaalisia poikkeavuuksia ME/CFS:ssä (erityisesti matalat kortisoliarvot), jotka voivat osaltaan vaikuttaa oireisiin ja näin ollen olla hoidettavissa.

Matala-annoksiseen hydrokortisoniin liittyvät kliiniset tutkimukset ovat tuottaneet ristiriitaisia tuloksia. Amerikkalainen satunnaistettu kontrolloitu tutkimus (McKenzie et al 1998) havaitsi ”jotain parannusta”, mutta joillain potilaista oli myös näyttöä lisämunuaisten riittämättömästä hormonierityksestä. Brittiläinen satunnaistettu kontrolloitu tutkimus (Cleare et al 1999), jossa käytettiin hieman pienempää annosta hydrokortisonia (ts. 5 mg tai 10 mg päivittäin), sai tulokseksi lyhytaikaisia hyötyjä joissain potilaissa, ilman todisteita, että lisämunuaisten luonnollinen kortisolin eritys olisi estynyt. Yhdistelmähoito hydrokortisonilla ja fludrokortisonilla ei parantanut oireita (Blockmans et al 2003).

On raportoitu kohonneista dehydroepiandrosteroni-tasoista, jotka korreloivat itse ilmoitetun invaliditeetin kanssa (Cleare et al 2004) — löydös viittaa siihen, että DHEA-lisän käyttö on tarpeetonta ja mahdollisesti jopa haitallista.

Estradioli-laastari ja syklinen progestiini -lisä voi olla avuksi naisilla, joilla oireet voimistuvat ennen kuukautisia (Studd and Panay 1996). Nämä kaksi synnytyslääkäriä Chelsea and Westminster Hospitalista Lontoossa ehdottivat, että osalla ME/CFS:ää sairastavista naisista voi olla krooninen estrogeenin puutostila, joka kohenee raskauden aikana kun estrogeenitasot ovat korkealla. Noin 80 % potilaista tässä ryhmässä vointi parani 200 mikrogramman estradioli-laastarilla ja syklisillä progestiineilla.

Tyroksiini-lisän käyttö potilailla, joilla on normaali kilpirauhasen toiminta, on kiistanalainen hoitomuoto mihin liittyy monia riskejä, mukaanlukien Addisonin kriisi potilailla, joilla on alhainen kortisoli (Shepherd 1997). Emme suosittele sitä.

Infolehtinen potilaille vaihdevuosista ja tutkimuksista naisten hormonitoiminnan häiriöistä ME/CFS:ssä on saatavissa ME Associationilta.

 

7.4.10 Immunologiset hoidot

Huolimatta siitä, että monia immunologisia poikkeavuuksia on tunnistettu ME/CFS:ssä, ei ole selvää näyttöä immunologisten hoitojen tepsivyydestä. Seuraavia immuuniterapian muotoja on tutkittu tai tutkitaan:

Ampligen (rintatolimodi) on hyvin kallis amerikkalainen lääke (poly I:C kaksijuosteinen RNA), joka annetaan suonensisäisesti. Sillä väitetään olevan antiviraalisia ja immuunijärjestelmää sääteleviä vaikutuksia.

Monet rintatolimodia ME/CFS-potilailla käyttäneet kliinikot ovat raportoineet sen hyödyistä. Rintatolimodi paransi suorituskykyä plaseboon verrattuna kahdessa kohtalaisen laadukkaassa tutkimuksessa (n = 324) joihin osallistui vaikeavammaisia aikuisia (Strayer et al 1994 ja 2012): parantunut kuormituskokeen toleranssi, 36,5 % vs. 15,2 %, p = 0,047; parantunut suorituksen kesto, 10,3 % vs. 2,1 %, p = 0,007; parantunut teho, 11,8 % vs. 5,8 %, p = 0,01. Näiden muutosten kliininen merkitys on epäselvä. Yksi näistä tutkimuksista (Strayer et al 1994) raportoi myös kohentuneesta toimintakyvystä (päivittäiset toiminnot ja Karnofsky Performance Scale -pisteytys), ja toinen (Strayer et al 2012) osoitti muiden lääkkeiden käytön vähentymiseen CFS-oireiden helpottamiseen. Keskeyttäneiden osuus vaihteli välillä 9 % ja 19 % ja hoitomyöntyvyys välillä 83 % ja 91 %.

Kuitenkin joulukuussa 2012 Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston neuvoa-antava paneeli äänesti Ampligenin hyväksymistä ME/CFS:n hoitoon äänin 8-5 vastaan. Tri Suzanne Vernonin (2012) tasapainoinen ja yksityiskohtaisempi selostus Ampligenin käytön nykytilanteesta löytyy osoitteesta: http://solvecfs.org/rintatolimod-aka-ampligen-on-trial/

Suonensisäisesti annettavia ihmisistä kerättyjä immunoglobuliineja on tarkasteltu viidessä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa.  Kolme raportoi hyötyä (DuBois 1986 — ”krooniseen mononukleoosi -oireyhtymään”; Lloyd et al 1990; Vollmer-Conna et al 1997). Ei ole julkaistua todistusaineistoa, joka tukisi lihaksensisäisen immunoglobuliini-injektion käyttöä. Immunoglobuliinista on raportoitu olevan hyötyä myös parvoviruksen aiheuttamassa ME/CFS:ssä (Kerr et al 2003).

Jotain hyötyä on osoitettu myös pienen tutkimuksen alaryhmä-analyysissä liittyen interferoni alfa-2b:hen (See ja Tilles 1996) — lääkkeeseen, jolla on laaja valikoima immunostimulatorisia ja antiviraalisia ominaisuuksia. Brook et al (1993) raportoivat, että osa ME/CFS-potilaista voi hyötyä hoidosta interferoni alfalla. Tutkimusta interferoni betasta on ehdotettu Britanniassa. Näistä huolimatta uupumus on interferoni-hoidon yleinen sivuvaikutus ja alfa-interferoni on yhdistetty itsetuhoisen masennuksen riskiin.

Inosiinipranobeksi/Imunovir on immuunijärjestelmää säätelevä lääke, jolla on potentiaalia parantaa luonnollisten tappajasolujen toimintaa (Diaz-Mitoma et al 2003).

Viikottaiset injektiot stafylokokkitoksoidirokotteella, immunostimulantilla, aikaansai merkittäviä parannuksia yhdessä pienessä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa (Zachrisson et al 2002) viitaten siihen, että immuuniaktivaatio johti taudinaiheuttajan poistumiseen. Saman tutkijaryhmän myöhempi tutkimus, joka seurasi 160 ME/CFS- ja fibromyalgiapotilasta vuoden jatkuvan hoidon ajan, raportoi myös parannuksesta (Gottfries et al 2006).

Häiriöt sytokiiniverkostossa ME/CFS:ssä ovat hyvin vaihtelevia ja melkein kaikki tutkimukset on tehty laskimoverinäytteillä. Kuitenkin sytokiinit vaikuttavat kudoksiin, etenkin aivo- ja lihaskudokseen ME/CFS:ssä, joten interventiotutkimukset, jotka vähentävät tiettyjen sytokiinien — IL:1:n, IL-6:n tai tuumorinekroositekijän — aktiivisuutta, voivat tarjota hyödyllistä tietoa. Roerink et al (2015) suunnittelevat satunnaistettua, plasebokontrolloitua, kaksoissokkoutettua tutkimusta, jossa tarkastellaan anakinran, IL-1-sytokiinin antagonistin, vaikutuksia.

Tuumorinekroositekijä alfan estäjien käyttöä tulehdussairauksissa kuten Crohnin taudissa, psoriasiksessa ja nivelreumassa, kuten myös ME/CFS:ssä, tutkitaan parhaillaan. Alustavat tulokset kuuden ME/CFS-potilaan pilottitutkimuksesta (Lambrecht 2001) viittasivat, että yhdestä tämän tyyppisestä lääkkeestä (etanersepti) voisi olla mahdollisesti hyötyä ja sitä tulisi testata isommissa tutkimuksissa. Norjalainen ryhmä joka selvittää Rituximabin käyttöä, suunnitteli tekevänsä tutkimuksen etanerseptistä. Tämä keskeytettiin kun kaksi potilasta koki oireidensa pahenevan kohtalaisesti.

Syklofosfamidista on meneillään kliininen tutkimus Norjassa. Lisätietoa ME Associationin nettisivuilla: http://wp.me/p3Txzy-5Xw

 

7.4.11 Ravintolisät

Karnitiinin puutosta on raportoitu esiintyvän ME/CFS:ssä (Majeed et al 1995; Reuter ja Evans 2011), kuten myös vähentynyttä karnitiinin  sisäänottoa aivojen metaboliatutkimuksessa (Kuratsune et al 2002). Kuitenkin tutkimus, jossa mitattiin vapaita, kokonais- ja esteröityjä karnitiineja virtsasta ja verestä, ei löytänyt merkittäviä eroja ME/CFS-potilaiden ja verrokkiryhmän välillä (Jones MG et al 2005b). Jotkut potilaat väittävät karnitiinilisän olleen avuksi. Viimeisimmässä kliinisessä tutkimuksessa (Vermeulen ja Scholte 2004), asetyylikarnitiini vaikutti suotuisasti henkiseen uupumukseen kun taas propionyylikarnitiini vaikutti yleiseen uupumukseen.

Merkittäviä hyötyjä välttämättömien rasvahappojen ravintolisistä on raportoitu yhdessä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa (Behan PO et al 1990), mutta ei satunnaistetussa kontrolloidussa seurantatutkimuksessa (Warren et al 1999). Efamol Marine, vaikuttava tuote jota käytettiin molemmissa tutkimuksissa, sisältää dokosaheksaeenihappoa, eikosapentaeenihappoa, gammalinoleenihappoa ja linolihappoa.

Neljän henkilön tapaussarja viittaa siihen, että suuri annos eikosapentaeenihappo-ravintolisää voi olla hyödyllistä erityisesti kognitiivisissa häiriöissä (Puri 2004). Eikosapentaeenihapolla on sekä antiviraalisia että immuunijärjestelmää sääteleviä ominaisuuksia.

Iltahelokkiöljyllä on hyvä turvallisuusprofiili ja siitä voi olla apua nivelkipujen lievittämisessä.

Potilaiden infolehtinen välttämättömien rasvahappojen ravintolisistä, ml. EPA, on saatavissa ME Associationilta.

NADH (nikotiiniamidiadeniinidinukleotidi, pelkistetty muoto) on luonnossa esiintyvä aine, jonka tiedetään käynnistävän energia-aineenvaihdunnan solutasolla adenosiinitrifosfaatin tuotannon kautta. Ravintolisä (Enada), joka sisältää NADH:ta, on osoitettu tehokkaaksi yhdessä pienessä kliinisessä tutkimuksessa (Forsyth et al 1999). Satunnaistetussa tutkimuksessa (Santaella et al 2004), potilaita seurattiin 24 kk ajan, ja 12 jotka saivat NADH:ta oli ”dramaattinen ja tilastollisesti merkittävä” vähenemä oirepisteytyksissä ensimmäisen kolmanneksen aikana. Kuitenkin, pisteytykset seuraavien kolmannesten aikana olivat samanlaiset molemmilla ryhmillä. Tätä ravintolisää ottaneiden ihmisten ME Associationille antamien selontekojen perusteella näyttää siltä, että merkittävä vähemmistö kokee uniongelmia ja muita stimuloivia sivuvaikutuksia — mahdollisesti johtuen aineen vaikutuksesta serotoniinistatukseen. NADH:ta tulee käyttää varoen.

D-riboosi on luonnossa esiintyvä pentoosi (5 hiiliatomin monosakkaridi), jota mitokondriot tarvitsevat solunsisäisen energiatasapainon ylläpitämiseksi. Pieni, 41 fibromyalgia- tai ME/CFS-potilaan pilottitutkimus, jossa potilaat ottivat 5 g Corvalenia (d-riboosia) kolmesti päivässä vähensi merkittävästi oireita 66 %:lla (Teitelbaum et al 2006).

Ubikinoli-10:tä (koentsyymi Q10) on arvioitu pienessä sokkouttamattomassa tutkimuksessa ja satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, plasebokontrolloidussa tutkimuksessa (Fukuda S et al 2016). 20 ME/CFS-potilasta värvättiin 8 viikon sokkouttamattomaan ubikinoli-10-tutkimukseen (100 mg ubikinoli). 43 ME/CFS-potilasta satunnaistettiin saamaan joko ubikinoli-10:tä (150 mg/päivä) tai plaseboa päivittäin 12 viikon ajan. Ensimmäiseksi tehdyssä sokkouttamattomassa tutkimuksessa havaittiin hyötyä ja jälkimmäisen satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että ubikinoli-10 voisi parantaa tahdosta riippumattoman hermoston toimintaa ja kognitiota ME/CFS:ssä.

Potilaiden infolehtinen, joka käsittää kaikki tärkeimmät  lihasenergia-ravintolisät on saatavissa ME Associationilta.

 

7.4.12 Vitamiinit, mineraalit ja rauta

Magnesiumin (Cox et al 1991), foolihapon (Jacobson et al 1993) ja useiden B-vitamiinien (Heap et al 1999) puutoksia on raportoitu esiintyvän ME/CFS:ssä, mutta ei ole todisteita kliinisistä tutkimuksista, että vitamiini- ja mineraalilisät, mukaanlukien B12-vitamiinipistokset (Kaslow et al 1989) olisivat avuksi. Kuitenkin kyselytutkimuksessa johon osallistui 38 ME/CFS-potilasta (joilla sai olla tai olla olematta fibromyalgia) ja jotka olivat käyttäneet B12-vitamiinipistoksia ainakin kerran kuussa kuuden kuukauden ajan, 15 kertoi saaneensa hyvän vasteen ja 23 kertoi saaneensa miedon vasteen (Regland et al 2015). On kumminkin huomioitava, että suuret annokset vitamiineja ja mineraaleja voivat itse asiassa aiheuttaa vakavia haittoja.

Yllätyksettömästi jotkin potilaat ottavat rautavalmisteita uupumukseensa — vaikka ei ole todisteita raudanpuutosanemiasta ME/CFS:ssä. Vaucher et al (2012) ovat arvioineet rautavalmisteiden antamisen hyötyjä uupuneilla menstruoivilla naisilla, jotka eivät olleet aneemisia ja joiden ferritiinitaso oli < 50 ㎍/l ja hemoglobiini > 12 g/dl. Ensisijainen lopputulosmuuttuja oli uupumus, joka väheni 47 % rautaryhmässä ja melkein 29 % plaseboryhmässä. Ei ole tehty yhtään tutkimusta rautavalmisteista potilailla, jotka täyttävät ME/CFS:n tutkimuskriteerit.

D-vitamiinilisään viitataan kohdassa 7.8.4. Siitä voi olla hyötyä myös lihaskipujen lievittämisessä.

Ainoa selvä indikaatio ravintolisille ME/CFS:ssä on naisilla, jotka yrittävät tulla raskaiksi. Heidän tulisi aina ottaa sopivaa foolihappolisää. Niiden, jotka käyttävät epilepsialääkkeitä kivunlievitykseen (esim. Tegretol tai Neurontin) täytyy ottaa isompi annos foolihappoa (5 mg päivittäin), elleivät he voi lopettaa lääkitystä.

Ihmisiä, jotka käyttävät vitamiineja ja ravintolisiä, tulisi muistuttaa pidättäytymään käytössä Food Standards Agencyn suosittelemissa rajoissa. Katso http://www.nhs.uk/Conditions/vitamins-minerals/Pages/vitamins-minerals.aspx saadaksesi lisää tietoa vitamiineista ja ravintolisistä.

 

7.4.13 Muita mahdollisia lähestymistapoja

Kalsiuminestäjiä, erityisesti nimodipiinia (kts. The Scotsmanin artikkeli Dr Mason Brownista: http://tinyurl.com/hsq2fmf), on suositeltu sillä perusteella, että on todisteita aivojen hypoperfuusiosta ME/CFS:ssä (Costa et al 1995). Yhtään kliinistä tutkimusta ei kuitenkaan ole tehty. Kts. myös kohta 7.5.10.

Lähtien siitä oletuksesta, että ME/CFS:ään voi liittyä noradrenaliinin heikentynyttä toimintaa keskushermostossa, Morriss et al (2002) arvioivat suuriannoksisen klonidiinin hyödyllisyyttä korkeassa vireystilassa. Klonidiini vahvisti sekä kortisolin että kasvuhormonin eritystä ja nopeutti suunnittelutehtävän alkuvaihetta.

Galantamiinin, selektiivisen asetyylikoliiniesteraasin estäjän, ei ole osoitettu parantavan uupumusta tai kognitiivista heikentymistä satunnaistetussa kontrolloidussa monikeskustutkimuksessa (Blacker et al 2004).

Naltreksonia, opioidiantagonistia, käytetään järkeilyyn perustuvana hoitona moniin sairauksiin ml. ME/CFS. Tutkimus matala-annoksisesta naltreksonista fibromyalgiapotilailla havaitsi, että se oli  hyvin siedetty hoito, josta oli jossain määrin apua kivunlievityksessä (Younger et al 2013). Yhtään tutkimusta ei kuitenkaan ole tehty ME/CFS-potilailla. ME Associationin kuuleman perusteella jotkut potilaat käyttävät tätä lääkettä vaihtelevin tuloksin.

Yhtään kappaleessa 7.4. listattuja lääkkeitä ja ravintolisiä ei voi vielä suositella yleiseen käyttöön ME/CFS-potilaille.

Potilaiden infolehtinen uusista ja kokeellisista lääkkeistä on saatavissa ME Associationilta.

 

Lähdeluettelo:

 

Amsterdam JD, et al. (2008) Open-label study of s-citalopram therapy of chronic fatigue syndrome and co-morbid major depressive disorder. Progress in Neuro- Psychopharmacology and Biological Psychiatry 32(1): 100-106. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17804135

 

Behan PO, et al. (1990) Effect of high doses of essential fatty acids on the postviral fatigue syndrome. Acta Neurologica Scandinavica 82(3): 209-216. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2270749

 

Behan PO, et al. (1994) A Pilot Study of Sertraline for the Treatment of Chronic Fatigue Syndrome. Clinical Infectious Diseases 18: S111. Link: https://academic.oup.com/cid/articleabstract/18/Supplement_1/S111/316909?redirectedFrom=fulltext

 

Blacker C, et al. (2004) Effect of galantamine hydrobromide in chronic fatigue syndrome: A randomized controlled trial. JAMA 292(10): 1195-1204. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15353532

 

Blockmans D, et al. (2003) Combination therapy with hydrocortisone and fludrocortisone does not improve symptoms in chronic fatigue syndrome: a randomized, placebo-controlled, double-blind, crossover study. The American Journal of Medicine 114(9): 736-741. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12829200

 

Blockmans D, et al. (2006) Does Methylphenidate Reduce the Symptoms of Chronic Fatigue Syndrome? The American Journal of Medicine 119(2): 167. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16443425

 

Bowman MA, et al. (1997) Use of amantadine for chronic fatigue syndrome. Archives of Internal Medicine 157(11): 1264-1265. Link: https://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/articleabstract/623398?redirect=true

 

Brook M, et al. (1993) Interferon-α therapy for patients with chronic fatigue syndrome [Correspondence]. Journal of Infectious Diseases 168(3): 791-792. Link: https://academic.oup.com/jid/article-abstract/168/3/791/870716?redirectedFrom=fulltext

 

Cleare AJ, et al. (1999) Low-dose hydrocortisone in chronic fatigue syndrome: a randomised crossover trial. The Lancet 353(9151): 455-458. Correspondence: see The Lancet 1999, Vol 353, No. 9164. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9989716

 

Cleare AJ, et al. (2004) Levels of DHEA and DHEAS and responses to CRH stimulation and hydrocortisone treatment in chronic fatigue syndrome. Psychoneuroendocrinology 29(6): 724- 732. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15110921

 

Costa DC, et al. (1995) Brainstem perfusion is impaired in chronic fatigue syndrome. QJM 88(11): 767-773. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8542261

 

Cox IM, et al. (1991) Red blood cell magnesium and chronic fatigue syndrome. The Lancet 337(8744): 757-760. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1672392

 

Diaz-Mitoma F, et al. (2003) Clinical Improvement in Chronic Fatigue Syndrome Is Associated with Enhanced Natural Killer Cell-Mediated Cytotoxicity: The Results of a Pilot Study with Isoprinosine®. Journal of Chronic Fatigue Syndrome 11(2): 71-95. Link: http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1300/j092v11n02_06

 

Dismukes WE, et al. (1990) A Randomized, Double-Blind Trial of Nystatin Therapy for the Candidiasis Hypersensitivity Syndrome. New England Journal of Medicine 323(25): 1717-1723. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2247104

 

Doyle JF, et al. (2012) Midodrine: use and current status in the treatment of hypotension. British Journal of Cardiology 19(1): 34. Link: https://bjcardio.co.uk/2012/03/midodrine-useand-current-status-in-the-treatment-of-hypotension/

 

DuBois R. (1986) Gamma globulin therapy for chronic mononucleosis syndrome. AIDS Research 2: S191-195. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2435296

 

Forsyth LM, et al. (1999) Therapeutic effects of oral NADH on the symptoms of patients with chronic fatigue syndrome. Annals of Allergy, Asthma & Immunology 82(2): 185-191. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10071523

 

Fukuda S, et al. (2016) Ubiquinol-10 supplementation improves autonomic nervous system function and cognitive function in chronic fatigue syndrome. Biofactors 42 (4): 431-440. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27125909

 

GKH, The et al. (2003) The Effect of Granisetron, a 5-HT3 receptor antagonist, in the treatment of chronic fatigue syndrome patients – a pilot study. The Netherlands Journal of Medicine 61(9): 285. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14692441

 

GKH, The et al. (2010) The Effect of Ondansetron, a 5-HT3 Receptor Antagonist, in Chronic Fatigue Syndrome: A Randomized Controlled Trial. The Journal of Clinical Psychiatry 71(5): 528- 533. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20122367

 

Gottfries C-G, et al. (2006) Long-Term Treatment with a Staphylococcus Toxoid Vaccine in Patients with Fibromyalgia and Chronic Fatigue Syndrome. Journal of Chronic Fatigue Syndrome 13(4): 29-40. Link: http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1300/J092v13n04_04

 

Heap LC, et al. (1999) Vitamin B Status in Patients with Chronic Fatigue Syndrome. Journal of the Royal Society of Medicine 92(4): 183-185. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1297139/

 

Jacobson W, et al. (1993) Serum folate and chronic fatigue syndrome. Neurology 43(12): 2645. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8255470

 

Jones EA. (1999) Relief from profound fatigue associated with chronic liver disease by longterm ondansetron therapy. The Lancet 354(9176): 397. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10437877

 

Jones MG, et al. (2005b) Plasma and urinary carnitine and acylcarnitines in chronic fatigue syndrome. Clinica Chimica Acta 360(1–2): 173-177. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15967423

 

Kaslow JE, et al. (1989) Liver extract–folic acid–cyanocobalamin vs placebo for chronic fatigue syndrome. Archives of Internal Medicine 149(11): 2501-2503. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2684076

 

Kerr JR, et al. (2003) Successful Intravenous Immunoglobulin Therapy in 3 Cases of Parvovirus B19-Associated Chronic Fatigue Syndrome. Clinical Infectious Diseases 36(9): e100-e106. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12715326

 

Kogelnik AM, et al. (2006) Use of valganciclovir in patients with elevated antibody titers against Human Herpesvirus-6 (HHV-6) and Epstein–Barr Virus (EBV) who were experiencing central nervous system dysfunction including long-standing fatigue. Journal of Clinical Virology 37(Supplement 1): S33-S38. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17276366

 

Kuratsune H, et al. (2002) Brain Regions Involved in Fatigue Sensation: Reduced Acetylcarnitine Uptake into the Brain. NeuroImage 17(3): 1256-1265. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12414265

 

Lambrecht K. (2001) Pilot study of tumor necrosis factor (TNF) receptor fusion protein (etanercept) in chronic fatigue syndrome. Meeting of the American Association for Chronic Fatigue Syndrome. Seattle.

 

Lerner AM, et al. (1997) New cardiomyopathy: Pilot study of intravenous ganciclovir in a subset of the chronic fatigue syndrome. Infectious Diseases in Clinical Practice 6(2): 110-117. Link: http://www.ncf-net.org/library/ganciclovir.htm

 

Lloyd A, et al. (1990) A double-blind, placebo-controlled trial of intravenous immunoglobulin therapy in patients with chronic fatigue syndrome. The American Journal of Medicine 89(5): 561-568. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2146875

 

Majeed T, et al. (1995) Abnormalities of carnitine metabolism in chronic fatigue syndrome. European Journal of Neurology 2(5): 425-428. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24283722

 

McKenzie R, et al. (1998) Low-dose hydrocortisone for treatment of chronic fatigue syndrome: A randomized controlled trial. JAMA 280(12): 1061-1066. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9757853

 

Medicines and Healthcare Products Regulatory Agency. (2008) Modafinil: serious skin reactions, hypersensitivity, and psychiatric symptoms. Drug Safety Update 1(8): 5. Link: http://www.sefap.it/farmacovigilanza_news_200803/Drug-Safety-Update-March-2008.pdf

 

Montoya JG, et al. (2013) Randomized clinical trial to evaluate the efficacy and safety of valganciclovir in a subset of patients with chronic fatigue syndrome. Journal of Medical Virology 85(12): 2101-2109. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23959519

 

Morriss RK, et al. (2002) Neuropsychological performance and noradrenaline function in chronic fatigue syndrome under conditions of high arousal. Psychopharmacology 163(2): 166- 173. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12202963

 

Naschitz J, et al. (2004) Midodrine treatment for chronic fatigue syndrome. Postgraduate Medical Journal 80(942): 230-232. Link: http://pmj.bmj.com/content/80/942/230.info

 

Natelson BH, et al. (1996) Randomized, double blind, controlled placebo-phase in trial of low dose phenelzine in the chronic fatigue syndrome. Psychopharmacology 124(3): 226-230. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8740043

 

Natelson BH, et al. (1998) Single-Blind, Placebo Phase-in Trial of Two Escalating Doses of Selegiline in the Chronic Fatigue Syndrome. Neuropsychobiology 37(3): 150-154. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9597672

 

National Institute for Health and Care Excellence. (2007) Chronic fatigue syndrome/myalgic encephalomyelitis (or encephalopathy): diagnosis and management. NICE guidelines [CG53]. Link: https://www.nice.org.uk/guidance/cg53

 

Regland B, et al. (2015) Response to Vitamin B12 and Folic Acid in Myalgic Encephalomyelitis and Fibromyalgia. PLoS ONE 10(4): e0124648. Link: http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0124648

 

Reuter SE and Evans AM. (2011) Long-chain acylcarnitine deficiency in patients with chronic fatigue syndrome. Potential involvement of altered carnitine palmitoyltransferase-I activity. Journal of Internal Medicine 270(1): 76-84. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21205027

 

Santaella ML, et al. (2004) Comparison of oral nicotinamide adenine dinucleotide (NADH) versus conventional therapy for chronic fatigue syndrome. Puerto Rico Health Sciences Journal 23(2): 89. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15377055

 

See DM and Tilles JG. (1996) Alpha Interferon Treatment of Patients with Chronic Fatigue Syndrome. Immunological Investigations 25(1-2): 153-164. Link: http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.3109/08820139609059298

 

Shepherd C. (1997) Long-term treatment is being used. Letter to the editor in response to ‘Giving thyroid hormones to clinically hypothyroid but biochemically euthyroid patients’. BMJ 315(7111): 814. Link: http://www.bmj.com/content/315/7111/813

 

Späth M, et al. (2000) Treatment of chronic fatigue syndrome with 5-HT3 receptor antagonists – preliminary results. Scandinavian Journal of Rheumatology 29(113): 72-77. Link: http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/030097400750001851-1

 

Straus SE, et al. (1988) Acyclovir Treatment of the Chronic Fatigue Syndrome. Lack of efficacy in a placebo-controlled trial. New England Journal of Medicine 319(26): 1692-1698. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2849717

 

Strayer DR, et al. (1994) A Controlled Clinical Trial with a Specifically Configured RNA Drug, Poly(I). Poly(C12U), in Chronic Fatigue Syndrome. Clinical Infectious Diseases 18(Supplement 1): S88-S95. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8148460

 

Strayer DR, et al. (2012) A Double-Blind, Placebo-Controlled, Randomized, Clinical Trial of the TLR-3 Agonist Rintatolimod in Severe Cases of Chronic Fatigue Syndrome. PLoS ONE 7(3): e31334. Link: http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0031334

 

Studd J and Panay N. (1996) Chronic fatigue syndrome [Letter to the editor]. The Lancet 348(9038): 1384. Link: http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(05)65448-7/fulltext

 

Teitelbaum JE, et al. (2006) The Use of D-Ribose in Chronic Fatigue Syndrome and Fibromyalgia: A Pilot Study. The Journal of Alternative and Complementary Medicine 12(9): 857-862. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17109576

 

Turkington D, et al. (2004) Recovery from chronic fatigue syndrome with modafinil. Human Psychopharmacology: Clinical and Experimental 19(1): 63-64. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14716715

 

Plioplys AV and Plioplys S. (1997) Amantadine and L-Carnitine Treatment of Chronic Fatigue Syndrome. Neuropsychobiology 35(1): 16-23. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9018019

 

Puri BK. (2004) The use of eicosapentaenoic acid in the treatment of chronic fatigue syndrome. Prostaglandins, Leukotrienes and Essential Fatty Acids 70(4): 399-401. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15041033

 

Roerink ME, et al. (2015) Cytokine inhibition in chronic fatigue syndrome patients: study protocol for a randomized controlled trial. Trials 16: 439. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4595002/

 

Vaucher P, et al. (2012) Effect of iron supplementation on fatigue in nonanemic menstruating women with low ferritin: a randomized controlled trial. Canadian Medical Association Journal 184(11): 1247-1254. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3414597/

 

Vercoulen JH, et al. (1996a) Randomised, double-blind, placebo-controlled study of fluoxetine in chronic fatigue syndrome. The Lancet 347(9005): 858-861. Correspondence: see The Lancet 1996, Vol 347, No. 9017. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8622391

 

Vermeulen RCW and Scholte HR. (2004) Exploratory Open Label, Randomized Study of Acetyland Propionylcarnitine in Chronic Fatigue Syndrome. Psychosomatic Medicine 66(2): 276-282. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15039515

 

Vollmer-Conna U, et al. (1997) Intravenous Immunoglobulin is Ineffective in the Treatment of Patients with Chronic Fatigue Syndrome. The American Journal of Medicine 103(1): 38-43. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9236484

 

Warren G, et al. (1999) The role of essential fatty acids in chronic fatigue syndrome: A casecontrolled study of red-cell membrane essential fatty acids (EFA) and a placebo-controlled treatment study with high dose of EFA. Acta Neurologica Scandinavica 99(2): 112-116. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10071170

 

Watt T, et al. (2012) Response to Valganciclovir in Chronic Fatigue Syndrome Patients with Human Herpesvirus 6 and Epstein–Barr virus IgG Antibody Titers. Journal of Medical Virology 84(12): 1967-1974. Link: https://deepblue.lib.umich.edu/bitstream/handle/2027.42/94236/23411_ftp.pdf?sequence=1

 

Young JL. (2013) Use of lisdexamfetamine dimesylate in treatment of executive functioning deficits and chronic fatigue syndrome: A double blind, placebo-controlled study. Psychiatry Research 207(1-2): 127-133. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23062791

 

Younger J, et al. (2013) Low-dose naltrexone for the treatment of fibromyalgia: Findings of a small, randomized, double-blind, placebo-controlled, counterbalanced, crossover trial assessing daily pain levels. Arthritis & Rheumatology 65(2): 529-538. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23359310

 

Zachrisson O, et al. (2002) Treatment with staphylococcus toxoid in fibromyalgia/ chronic fatigue syndrome–a randomised controlled trial. European Journal of Pain 6(6): 455-466. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12413434