6.7 Mielenterveysarvio


Tämä kappale on suomennettu brittiläisen ME Associationin kliinikon oppaasta. Alkuperäinen englanninkielinen opas kokonaisuudessaan on tilattavissa linkistä:

ME Association: ME/CFS/PVFS – An Exploration of the Key Clinical Issues (Purple Book), päivitetään vuosittain, hinta 15,5 £)


Jotkut ME/CFS-potilaat kokevat todellista kliinistä masennusta (ei pelkästään kyllästymistä) sairautensa aikana. Tämä liittyy todennäköisesti sisäsyntyisiin tekijöihin (esim. aivojen välittäjäaineiden häiriöihin) ja reaktiivisiin tekijöihin (esim. psyykkiseen ahdistukseen, joka liittyy ongelmiin työn tai opintojen,  hoitojen, toimeentulon, perhevastuun jne. kanssa). Kliinisen masennuksen keskeiset oireet, jotka eroavat ME/CFS-oireista, ovat anhedonia, syyllisyyden tai arvottomuuden tunteet, itkuherkkyys ja itsetuhoisuus tai itsetuhoiset ajatukset.

Mikäli potilaalla on samanaikaisia psykiatrisia/psyykkisiä oireita, tulisi toteutettaa kokonaisvaltainen mielenterveyshäiriöarvio, johon voi kuulua kyselytutkimuksia, kuten Primary Care Evaluation of Mental Disorders (PRIME-MD). On kuitenkin syytä huomata, että mielenterveyskyselyistä saadut tulokset on tulkittava varovaisesti (Farmer ym. 1996) ja että muodolliset neuropsykologiset testit harvoin heijastavat ME/CFS-potilaiden ilmoittamia heikkenemistasoja. Kuten 5.8 kohdassa on jo todettu, huomattava osa ME/CFS-potilaista saa epäasianmukaisen psykiatrisen diagnoosin lääkäriltään.

Itsemurha-ajatukset ja –yritykset on aina otettava vakavasti ja niistä on keskusteltava potilaiden kanssa, jos he kokevat etteivät he kykene selviytymään ongelmistaan yksin. Masennuksen syyt on selvitettävä huolellisesti. Niihin voi kuulua sosiaalisen tuen puuttuminen, taloudelliset ja etuisuuksiin liittyvät ongelmat, puutteellinen oireiden hoito sekä mahdolliset psykiatriset tai emotionaaliset ongelmat.

Roberts ym. (2016) selvitti kuolleisuutta potilailla, joilla oli ME/CFS-diagnoosi sekundaari- ja tertiääritason terveydenhuollossa. Tiedot saatiin South Londonin ja Maudsley NHS Foundation Trustin biolääketieteellisen tutkimuskeskuksen rekistereistä. Tutkimuksessa ei voitu todeta lisääntynyttä kuolleisuutta ME/CFS-potilailla, mutta itsemurhariski oli huomattavasti kohonnut. Tämä korostaa lääkäreiden tarvetta tietää ME/CFS-potilaiden lisääntyneestä itsemurhariskistä sekä kykyä arvioida potilaiden itsetuhoisuutta asianmukaisesti.

Tämän julkaisun kirjoittajien tiedossa on useita ME/CFS-potilaita, jotka ovat tehneet itsemurhan. Olemme olleet yhteydessä heidän omaisiinsa ja vaikka kliinisellä masennuksella on ollut merkitystä joissakin tapauksissa, itsemurhan syyt ovat selvästi paljon monimutkaisempia. Itsetuhoisuus saattaa hyvinkin liittyä myös puutteelliseen hoitoon ja oireidenlievitykseen, tarvittavan sosiaaliturvan puuttumiseen, sosiaaliseen eristäytymiseen sekä taloudellisiin ongelmiin, kuten tarvittavien etuuksien saamisen vaikeuksiin.

 

Lähdeluettelo:

Farmer A, et al. (1996) Screening for psychiatric morbidity in subjects presenting with chronic fatigue syndrome. The British Journal of Psychiatry 168(3): 354-358. Link:
http://bjp.rcpsych.org/content/168/3/354?origin=publication_detail

Roberts E, et al. (2016) Mortality of people with chronic fatigue syndrome: a retrospective
cohort study in England and Wales from the South London and Maudsley NHS Foundation Trust Biomedical Research Centre (SLaM BRC) Clinical Record Interactive Search (CRIS) Register. The Lancet, 387 (10028): 1638-43. Link:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26873808