6.6.2 Esimerkkejä muista mahdollisista tutkimuksista


Tämä kappale on suomennettu brittiläisen ME Associationin kliinikon oppaasta. Alkuperäinen englanninkielinen opas kokonaisuudessaan on tilattavissa linkistä:

ME Association: ME/CFS/PVFS – An Exploration of the Key Clinical Issues (Purple Book), päivitetään vuosittain, hinta 15,5 £)


  • Autonomisen hermoston toimintakokeet (esim. kallistuskoe kippipöydällä) sekä Composite Autonomic Symptom Scale (COMPASS) jos autonomiset oireet, synkopee tai posturaalinen hypotensio ovat huomattavia.
  • Rintakehän röntgenkuva jos taustalla on krooninen yskä.
  • Tarttuvien tautien seulonta, jos klamydiakeuhkokuumetta (Chia JK ja Chia LY 1999), hepatiittia B/C, HIV:tä, Lymen tautia, mykoplasmaa, Q-kuumetta jne. on syytä epäillä.
  • Aivojen magneettikuvaus (MRI), jos MS-tautia pidetään mahdollisena.
  • Lihas-biopsia, jos seerumin kreatiinikinaasi on koholla tai jos ilmenee lihasvoiman progressiivista heikentymistä ja/tai lihashukkaa.
  • Reumatekijä (RF) ja autovasta-aine analyysi, jos potilaalla on huomattavaa nivelkipua.

Antinukleaarinen vasta-aine voi olla positiivinen ME/CFS-potilailla. Tässä tapauksessa on syytä harkita systeemistä lupus erythematosusta (SLE), varsinkin jos titteri on korkea. Jos SLE:tä on syytä epäillä, tutkitaan antinukleaariset ja DNA-vasta-aineet (käyttäen antigeenina kaksisäikeistä DNA:ta) sekä komplementti.

CCP-vasta-aineet ovat herkempi ja spesifisempi testi alkavalle nivelreumalle kuin reumatekijä.

Muut infektiot, jotka voivat aiheuttaa nivelkipua ja pitkittynyttä väsymystä, ovat borrelia, brucella, kampylobakteeri, sytomegalovirus, parvovirus, shigella ja yersinia.

  • Schirmerin testi, jos potilaalla on kuivat silmät — Sjögrenin oireyhtymän mahdollisuus. Joillakin kroonisesta väsymyksestä kärsivillä potilailla on kuivat silmät ja suu sekä muita Sjögrenin syndroomaan viittaavia oireita. Heidän kohdallaan tulisi selvittää tulehdusmarkkerit, kohonneet immunoglobuliinit ja autovasta-aineet. Vaikka Sjögrenin oireyhtymä voitaisiin sulkea pois, oireiden lievitys on silti tärkeää. Hyödyllistä tietoa saa Arthritis Research UK:stä.
  • Seerumin 25-hydroksi-D-vitamiini (kalsidioli). Harkitse D-vitamiinin puutosta aikuisilla, joilla on ruokarajoitteita ja jotka eivät saa tarpeeksi auringonvaloa. Retrospektiivisessa tutkimuksessa, jossa 221:llä ME/CFS-potilaalla mitattiin seerumin kalsidioli, todettiin kohtalaisia tai vaikeita suboptimaalisia pitoisuuksia, keskiarvolla 44,4 nmol/l (Berkovitz ym. 2009). D-vitamiinin puutos jää usein huomaamatta, mutta se voi aiheuttaa luu- tai lihaskipua ja lihasheikkoutta. Puutosta voi esiintyä rinnakkain ME/CFS:n kanssa, pienemmät kuin 25nmol/ml:n tasot voivat liittyä oireisiin.

Huom. Alhainen seerumin kalsium ja fosfaatti sekä koholla oleva alkalinen fosfataasi viittaavat osteomalasiaan.

  • Seerumin estradioli (E2) ja follikkelia stimuloivan hormonin (FSH) pitoisuus, mikäli oireet pahenevat merkittävästi ennen kuukautisia (Studd ja Panay 1996) tai jos aikaista menopaussia on syytä epäillä.
  • Seerumin prolaktiini ja neuroradiologiset tutkimukset, jos oireet viittaavat aivolisäkkeen kasvaimeen (esim. päänsärkyä, silmäongelmia ja oireita, jotka viittaavat kohonneisiin prolaktiineihin, kuten akne, galaktorrea, liikakarvoitus (hirsutismi), kuukautisten epäsäännöllisyys, libidon menetys) tai aivolisäkkeen vajaatoimintaan (hypopituitarismi) (Coucke ym. Hurel ym. 1995).
  • Lyhyt ACTH-koe, jos plasman tai virtsan kortisoli on matala ja jos oireet (esim. painonpudotus, pahoinvointi, ei-auringolle altistettujen alueiden pigmentaatio) ja rutiiniluonteiset seulontatestit viittaavat Addisonin tautiin (eli hypotensio, alhainen seeruminatrium, kohonnut kalium).

Lyhyt ACTH-koe ei aina tunnista ACTH-puutosta, joka johtuu hypotalamuksen tai aivolisäkkeen sairaudesta. Insuliinintoleranssitesti on edelleen paras menetelmä ACTH-puutteen diagnosointiin, muut testit voi pitää varalla ja tulkita kliinisen kontekstin valossa.

Aamukortisolitestistä voi  olla lisähyötyä. Kortisoli erittyy pulssinomaisesti ja seerumin kortisolipitoisuus vaihtelee vuorokauden mittaan (se on korkeimmillaan aamulla ja matalimmillaan keskiyöllä), joten satunnaisen kortisolin mittaaminen ei yleensä anna oikeaa kuvaa lisämunuaistoiminnasta. Aamunäyte on suuntaa antava. Mittausarvo > 500nmol/l osoittaa normaalia lisämunuaisfunktiota ja  <165 nmol/l viittaa lisämunuaisen vajaatoimintaan  ja <100 nmol/l kertoo merkittävästä puutteesta ja vaatii kiireellistä lähetettä.

  • Munasarjojen monirakkulaoireyhtymää sairastavilla potilailla voi esiintyä väsymystä aineenvaihduntaan liittyvien ongelmien takia. Väsymystä voi lisätä myös kohonnut painoindeksi, mikä on yleistä.
  • Epäsuotuisaa lipidiprofiilia (lisääntyneet triglyseridit ja alentunut HDL-kolesteroli) voi esiintyä ME/CFS:ssä (Tomic ym. 2012).

 

Lähdeluettelo:

Berkovitz S, et al. (2009) Serum 25-hydroxy vitamin D levels in chronic fatigue syndrome: a retrospective survey. International Journal for Vitamin and Nutrition Research 79(4): 250-254. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20209476

Chia JK and Chia LY. (1999) Chronic Chlamydia Pneumoniae Infection: A Treatable Cause of Chronic Fatigue Syndrome. Clinical Infectious Diseases 29(2): 452-453. Link: https://academic.oup.com/cid/article/29/2/452/274438

Coucke F, et al. (2013) Morphological and functional abnormalities of the hypofyse in patients with diagnose of CFS or fibromyalgia [sic]. An example of misdiagnosis by Belgian chronic fatigue centres. Endocrine Abstracts 32: P222. Link: http://www.endocrineabstracts.org/ea/0032/ea0032p222.htm

Hurel SJ, et al. (1995) Patients with a self-diagnosis of myalgic encephalomyelitis [Letter to the editor]. BMJ 311(7000): 329. Link: http://www.bmj.com/content/311/7000/329.1

Studd J and Panay N. (1996) Chronic fatigue syndrome [Letter to the editor]. The Lancet
348(9038): 1384. Link: http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(05)65448-7/fulltext

Tomic S, et al. (2012) Lipid and protein oxidation in female patients with chronic fatigue
syndrome. Archives of Medical Science 8(5): 886-891. Link:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3506242/