6.4 Oireet


Tämä kappale on suomennettu brittiläisen ME Associationin kliinikon oppaasta. Alkuperäinen englanninkielinen opas kokonaisuudessaan on tilattavissa linkistä:

ME Association: ME/CFS/PVFS – An Exploration of the Key Clinical Issues (Purple Book), päivitetään vuosittain, hinta 15,5 £)


Oireet voivat vaihdella melko paljon yhdestä potilaasta toiseen.

Jotkut potilaista kärsivät ensisijaisesti liikuntakyvyttömyydestä, toisilla on kognitiivisia toimintahäiriöitä. Joillakin taas kipu on kaikista vakavin oire. ME/CFS:n keskeisin oire on kuitenkin vammauttava uupumus, joka lähes aina vaikuttaa sekä fyysiseen että henkiseen toimintakykyyn. Väsymys ja muut oireet eivät johdu jatkuvasta ylirasituksesta eivätkä ne helpotu levolla. Yksi tämän väsymyksen tunnusmerkeistä on rasituksen jälkeinen huonovointisuus/oireiden paheneminen eli PEM-oire (post-exertional malaise/symptom-exacerbation)

Oireet  ovat tyypillisesti aaltoilevia (ne voivat vaihdella jopa saman päivän aikana)  ja kroonisia. Potilaat kuvaavat usein, miten he kokevat ”hyviä päiviä” ja ”huonoja päiviä”, sillä oireet voivat vaihdella ulkoisten tekijöiden, esimerkiksi fyysisen toiminnan, stressin, infektioiden ja lämpötilanvaihteluiden mukaan.

6.4.1 Keskeisimmät oireet

Seitsemän keskeisintä oiretta ME/CFS-diagnoosin tekemistä varten ovat:

  1. Rasituksen jälkeinen huonovointisuus tai oireiden paheneminen:  ME/CFS:n diagnostinen avainoire on oireiden paheneminen rasituksen seurauksena, kun potilas ylittää yksilöllisen rasituskynnyksensä. Liiallinen fyysinen tai henkinen toiminta aiheuttaa tyypillisesti oireita viiveellä, ja voi tuntua myöhemmin samana päivänä, seuraavana päivänä tai vieläkin myöhemmin. Rasituksesta palautuminen voi kestää päiviä tai jopa viikkoja. Oireita pahentavan toiminnan määrä riippuu sairauden vakavuudesta ja joissakin tapauksissa siihen riittää hyvin vähäinenkin ponnistus.
  2. Liikunnan aiheuttama lihasväsymys, johon saattaa liittyä lihaskipu.
  3. Kognitiiviset häiriöt, tavallisesti lyhyt- ja työmuisti (erityisesti kyky käsitellä tehtäviä nopeasti), tarkkaavuus- ja keskittymisongelmat  (erityisesti visuo-spatiaaliset tehtävät), suunnittelun ja tiedonkäsittelyn vaikeudet sekä vaikeuksia sanojen löytämisessä: anomiaa (vaikeuksia tavallisten sanojen löytämisessä) ja dysnomiaa (kyvyttömyys antaa esineille oikea nimi). ME/CFS-potilaat kutsuvat kuvaavasti näitä ongelmia ”aivosumuksi”. Fyysinen rasitus ja stressi pahentavat kognitiivisia häiriöitä. Myös kliininen masennus voi heikentää kognitiivista toimintakykyä. Kognitiiviset häiriöt ovat usein niin vakavia, että niillä on merkittävä vaikutus työhön ja opintoihin, itsensä huolehtimiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Pitkäaikaismuistin kanssa ei yleensä ole ongelmia. Progressiivinen henkinen vajaatoiminta on myöskin epätavallista. Jos tällaista kognitiivista heikkenemistä ilmenee, on harkittava uutta neurologista arviointia.
  4. Kipu, joka voi olla jatkuvaa tai vaikeaa hallita, yleisimmin lihaskipua, mutta kipu voi olla myös reumaattista tai neuropaattista (kun se on polttavaa tai liittyy parestesiaan ja muihin aistihäiriöihin). Joillakin potilailla voi olla myös fibromyalgian tapainen kipukomponentti. Kuitenkin merkittävä vähemmistö potilaista on lähes tai täysin kivuttomia.
  5. Univaikeudet: Virkistämätön uni, johon voi liittyä hypersomniaa (sairauden aikaisessa vaiheessa) ja insomniaa, unirytmin häiriöitä (erityisesti lapsilla), levottomia unia ja ”levottomien jalkojen”-oireyhtymää. Huom: Primaarinen unihäiriö tulee sulkea pois erityisesti potilailla, joilla on riskitekijöitä (esim. BMI> 35, kauluksen koko>17  tai oireita kuten liiallinen kuorsaaminen, suun kuivuminen tai hengityskatkoksia), viitteitä uniapneasta tai (primaarisesta) levottomien jalkojen oireyhtymästä. Unihäiriön tyyppioire on yleensä liikaunisuus eikä niinkään rasituksen aiheuttama fatiikki.
  6. Yleinen  ”huonovointisuus”, johon liittyy jatkuvaa flunssankaltaista huonovointisuutta: kurkkukipua, turvonneet imusolmukkeet ja lämmönsäätelyongelmia (lämpöily ja hikoilu).
  7. Autonomiset oireet ml. ortostaattinen intoleranssi. Autonomiset oireet ovat hyvin yleisiä ME/CFS:ssä. Ortostaattinen intoleranssi viittaa kyvyttömyyteen ylläpitää pystyasentoa. Ortostaattisen intoleranssin oireita esiintyy noustessa seisomaan makuuasennosta tai pitkäkestoisen seisomisen seurauksena. Oireisiin kuuluu huimaus, spatiaalisen hahmottamisen ongelmat, heikotus, hikoilu, sydämentykytys ja pyörtyminen. On tärkeää tunnistaa autonomiset oireet potilailla, sillä heistä tulee useammin vuodepotilaita, koska seisominen tekee heidät paljon huonovointisemmiksi.

Autonomisia oireita voidaan arvioida ortostaattisella mittataulukolla, joka mahdollistaa oireiden täsmällisen mittaamisen suhteessa seisomiseen. Yli 4:n pisteen katsotaan viittaavan ortostaattiseen intoleranssiin ja yli 9 pistettä ortostaattisen hypotensioon. Orthostatic Grading Scale: https://tinyurl.com/gr9m8cn 

Niille potilaille, joiden oirekuvaan kuuluu asentohuimausta ja tietoisuuden menetyksiä, syketiheys tulisi mitata, diagnosoida ja hoitaa NICE:n synkopee-ohjeen (National Health and Care Excellence 2010) ja Euroopan kardiologiakomitean (European Society of Cardiology 2009) linjauksien mukaisesti. Tähän voi kuulua autonomisen hermoston tutkimuksia ja kallistuskoe ja ihanteellisesti myös jatkuva sykevälivaihtelun  ja verenpaineen mittaus vähäisienkin verenpaineen muutosten havaitsemiseksi.

 

6.4.2. Muut oireet

Muita yleisesti raportoituja diagnoosiin kuuluvia oireita ovat :

  • Heikentynyt tasapainoaisti ja tasapaino-ongelmat: potilaat valittavat huonosta tasapainosta useammin kuin huimauksesta. Tasapaino-ongelmat voivat johtua vestibulaarisesta toiminnasta (Palaniappan ja Sirimanna 2002).
  • Lämmönsäätelyn häiriöt (Wyller ym. 2007): kuumeinen olo, yöhikoilu, yliherkkyys lämpötilan ääripäille. Huom. Lämpöherkkyyttä esiintyy myös MS-taudissa, tyreotoksikoosissa ja mielialalääkityksen haittavaikutuksena.

Jatkuva matala tai vaihteleva kuume ei liity ME/CFS-diagnoosiin. Vaikka ME/CFS usein alkaa akuutilla infektioilla, harvalla on jatkuvaa selittämätöntä kuumetta. Näissä tapauksissa potilaita pyydetään pitämään kuumepäiväkirjaa. On huomattava, että kuumetta voi esiintyä muissakin kuin infektiotaudeissa, esim. tietyissä sidekudossairauksissa, tulehduksellisissa suolistosairauksissa, tyreotoksikoosissa ja joissakin syöpämuodoissa. Jos kuume jatkuu yli kolme viikkoa ilman ilmeistä syytä (pitkittynyt kuume), on syytä tehdä jatkotutkimuksia.

  • Aistihäiriöt: parestesia ja joskus raajojen toispuoleinen (hemisensorinen) kipu tai dysestesia. Kun aistihäiriöt esiintyvät uutena oireena, on harkittava muita mahdollisia selityksiä, kuten diabetes, Sjögrenin oireyhtymä, B12-vitamiinin puute jne.
  • Hyperakusia, tinnitus ja/tai valonarkuus.
  • Uudentyyppiset päänsäryt. Migreenipäänsäryt ovat dokumentoidusti keskimääräistä yleisempiä ME/CFS-potilailla (Ravindran ym. 2011).
  • Tärinä, joka ei vapinaa.
  • Nivelkipu — joka voi olla levinnyttä — mutta ilman turvotusta, punoitusta tai nivelten epämuodostumia. Samanaikaisen yliliikkuvuus-oireyhtymän mahdollisuus tulisi pitää mielessä henkilöillä, joilla on nivelkipuja. On myös syytä suorittaa reumatologinen tutkimus ja tarkistaa antinukleaariset vasta-aineet — ks. Kohta 6.6.2.
  • IBS-tyyppiset oireet. Huom: Ärtyvän suolen oireyhtymän riski yli 50-vuotiailla on vähäinen, joten muita selityksiä tulisi harkita. Munasarjasyövän varhaiset oireet voivat olla IBS-tyyppisiä (väsymystä, tihentynyt virtsaamisen tarve ja selkäkipuja). Sappihapporipulia voi myös epäillä, mikäli ripulointi on voimakasta.
  • Pahoinvointi ja muut ylävatsan oireet (ruokailun jälkeinen poikkeava täyteläisyydentunne ja turvotus) voivat viitata mahalaukun motiliteettihäiriöön (Burnet ja Chatterton 2004).
  • Alkoholi-intoleranssi, lääke- ja kemikaaliherkkyys. Alkoholinsietokyvyn selkeä heikentyminen on yleinen ME/CFS:n piirre, joten diagnoosi on kyseenalaistettava jos potilas kertoo voivansa juoda alkoholia ongelmitta. Kokemusperäinen tieto viittaa siihen, että intoleranssi vähenee ME/CFS-oireiden paranemisen myötä. Huom.: Alkoholi-intoleranssia voi esiintyä myös neoplastisissa sairauksissa, erityisesti Hodgkinin lymfoomassa, jossa alkoholi saattaa aiheuttaa kipua sinne missä syöpää on. Kemikaali- ja hajuherkkyys esimerkiksi kodin puhdistusaineille, hajuvesille ja tupakansavuille on yleinen havainto.
  • Toistuva kurkkukipu ja arastavat kaulan tai kainaloiden imusolmukkeet.
  • Lisääntynyt alttius ylähengitysteiden sairauksille (Faulkner ja Smith 2008).
  • Jotkut ME/CFS-potilaat valittavat hengenahdistusta ja muita rintaoireita. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole johdonmukaista tutkimustietoa epänormaalista keuhkotoiminnasta ME/CFS:ssä (Ravindran ym. 2013).
  • Silmäoireet ovat melko tavallisia. Näihin voi kuulua lisääntynyttä valoherkkyyttä, silmien väsymistä, liikkuvien kuvien seuraamisvaikeuksia, silmäkipua ja näköön liittyvää päänsärkyä lukemisen jälkeen. ME/CFS:n näköoireita tutkii tällä hetkellä Tri Claire Hutchinson Leicesterin yliopistossa. Tutkimuksen tiivistelmä ja viitteet löytyvät täällä: http://www2.le.ac.uk/departments/psychology/ppl/ch190/CFS_ME.

Toisessa tuoreessa tutkimuksessa (Ahmed ym. 2018) selvitettiin ME/CFS:n vaikutusta spatiaaliseen näkökenttään. Tulokset osoittavat, että kontrastiherkkyysvirheet ovat potentiaalinen näköön liittyvä markkeri ME/CFS:lle.

  • On havaittu suurempi sydämen syndrooma X:n esiintyvyys (angina-tyyppinen rintakipu, joka oirehtii kuin normaali sepelvaltimotauti, mutta jossa on epätyypilliset tallium 201 SPECT-testitulokset).
  • Taipumus kehittää allergisia oireita (Straus ym. 1988b) ja nuhaa (Baraniuk ym. 1998) sairauden kroonistuessa. Yang ym. (2015) mukaan, atopia liittyy ME/CFS:ään, erityisesti potilailla, joilla on lukuisia atooppisia oireyhtymiä. ME/CFS-potilaiden allergiatestit ja lgE-vasta-aineet eivät kuitenkaan eroa vertailuryhmän kanssa (Baraniuk ym. 1998). Krooniseen allergiseen tulehdukseen liittyy usein väsymystä. Potilailla, joilla on pitkittynyt nenän sivuontelotulehdus eli krooninen rinosinuiitti, voi myös esiintyä ME/CFS-kaltaisia oireita, päänsärkyä ja unihäiriöitä.

6.4.3. Vakava ME/CFS

ME/CFS-raportissa (“Chief Medical Officer’s report into ME/CFS”, CFS/ME Working Group 2002; kappale 4.2.1.2) kerrotaan, että vakavasti sairastuneet potilaat – joita on pieni vähemmistö kaikista sairastuneista – voivat kärsiä vakavista neurologisista oireista. Niihin kuuluvat kaksoisnäkö, tietosuuden menetykset, epätyypilliset kouristukset/kohtaukset, puhekyvyn menetys ja nielemisvaikeudet. Äärimmäistä ääni- ja valoherkkyyttä, lihasten surkastumista ja painonmenetystä voi myös esiintyä. Nielemisvaikeuksien takia potilas voi tarvita letkuravitsemusta nenä–mahaletkun tai PEG-letkun kautta.

 

Lähdeluettelo:

Ahmed NS, et al. (2018) Restricted Spatial Windows of Visibility in Myalgic Encephalomyelitis (ME). Vision 2 (10): 2. Link: http://www.mdpi.com/2411-5150/2/1/2

 

Baraniuk JN, et al. (1998) Rhinitis Symptoms in Chronic Fatigue Syndrome. Annals of Allergy, Asthma & Immunology 81(4): 359-365. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9809501

 

 

Burnet RB and Chatterton BE. (2004) Gastric emptying is slow in chronic fatigue syndrome. BMC Gastroenterology 4: 32. Link: https://bmcgastroenterol.biomedcentral.com/articles/10.1186/1471-230X-4-32

 

 

CFS/ME Working Group. (2002) Report to the Chief Medical Officer of an Independent Working Group. Link: http://www.meassociation.org.uk/wp-content/uploads/CMO-Report-2002.pdf

 
Faulkner S and Smith A. (2008) A longitudinal study of the relationship between psychological distress and recurrence of upper respiratory tract infections in chronic fatigue syndrome. British Journal of Health Psychology 13(1): 177-186. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17535488

 
Palaniappan R and Sirimanna T. (2002) Peripheral vestibular dysfunction in chronic fatigue syndrome. International Journal of Pediatric Otorhinolaryngology 64(1): 69-72. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12020917

 
Ravindran MK, et al. (2013) Dyspnea in Chronic Fatigue Syndrome (CFS): Comparison of Two Prospective Cross-Sectional Studies. Global Journal of Health Science 5(2): 94-110. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4209305/

 
Straus SE, et al. (1988) Allergy and the chronic fatigue syndrome. Journal of Allergy and Clinical Immunology 81(5): 791-795. Link: http://www.jacionline.org/article/0091-6749(88)90933-5/fulltext

 

Wyller VB, et al. (2007) Abnormal thermoregulatory responses in adolescents with chronic fatigue syndrome: relation to clinical symptoms. Pediatrics 120: e129-e137. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17606539

 
Yang T-Y, et al. (2015) Increased Risk of Chronic Fatigue Syndrome Following Atopy: A Population-based Study. Medicine 94(29): e1211. Link: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26200644